Uhrit

* päivitetty ii

Puolet HS-raadista pitää valtiota syyllisenä vuoden 1918 sotarikoksiin.

Liki puolet HS-raadin vastaajista, 49 prosenttia, katsoo Suomen valtion syyllistyneen sotarikoksiin vuoden 1918 sisällissodassa ja sen jälkiselvittelyissä. Vain 8 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei valtiota voi pitää ainakaan juridisesti vastuullisena sisällissodan aikaisista julmuuksista. - Helsingin sanomat

Vuoden 1918 sisällissota pysyy edelleen tuoreena suomalaisten mielissä. Aamulehden teettämän tutkimuksen mukaan melkein puolet kansasta on sitä mieltä, että sisällissota jakaa edelleen suomalaiset. - HS

Rustaniuksen dokumentti "Uhrit" on ehkä selkein ja mykistävin dokumentti sisällissodasta ja Suomen Francon, Carl Gustaf Mannerheimin toimista. Vaikka suurin osa tiedosta, tapahtumien kulusta ja teloitettujen tarkasta määrästä on lakaistu määrätietoisesti historian pimentoon.


Kyllä, punaiset teloittivat aluksi muutamia valkoisia sotilasakatemian miehiä mutta valkoisten terrori oli tiukasti organisoitua ja vielä tilanteissa, jossa olivat taistelujen jälkeen voittajina, ilman sotilaallista merkitystä. Kostoa. Rituaalista häpäisyä. Psyykkistä pahan projisoimista pois oikeaoppisista. Sadismia. Naisten ja tyttöjen raiskauksia. Hurmoksellista mielivaltaa ilman selityksiä. Jumalan nimeen.

Ja kaikki tämä tapahtui ammattiupseerien valvonnassa ilman kurillisia rankaisutoimenpiteitä. Jokainen "teloitus" oli murha Suomen tuoreen perustuslain valossa.

Valtio - tai siis Svinhufvud - julisti sittemmin yleisen armahduksen Mannerheimin joukoille, ilman mitään juridisia selvityksiä. Vielä kahden vuoden jälkeen sodan loppumisesta tehtyjä murhia ei poliisi suostunut selvittämään - lainvastasesti tietenkin. Monet vanhat sukuriidat kätkettiin poliittiseksi tuomioksi. Vain punaiset olivat sotasyyllisiä, syypäitä myös heihin kohdistuneeseen väkivaltaan.

Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa kaikkia saksalaisten aiheuttamia keskitysleirikuolemia, nälkään näännyttämistä, kutsutaan selkeästi murhiksi ja harkituksi joukkotuhoksi, ja tuhoamistapahtumien määrätietoisuuden vähättelijöihin suhtaudutaan äärimmäisen jyrkästi ja jopa rikollisina mutta siihen eivät kaikki suomalaiset historiankirjoittajat ja poliitikot vielä kykene oman historiamme suhteen.

Valkoisten verikarnevaalin johdosta 25 000 murhattiin teloittamalla tai näännyttämällä. Todellisuudessa vielä lähikuukausina ehkä n.5000 kuoli vielä aliravitsemukseen ja tauteihin kotimatkalla tai kotonaan vapauduttuaan keskitysleiriltä. Eikä tässä vielä ole Viipurin "unohdettujen" uhrien määrää.

Teloitustapojen suhteen on myös historiankirjoitusta sievistelty. Oppikirjoissa on puhuttu sotilaallisen kurin osoittavista, käskyä tottelevista ryhdikkäistä kivääriteloituskomppanioista tai "puhdistuksista". Varsinkin Tampereella valkoiset olivat innokkaista hirttämään ja hakkaamaan kirveellä uhrinsa pään irti. Kirves teroitettiin uhrin nähden ennen toimenpidettä. Arkaaisen kannibalismin muinaisia rituaaleja, arkaista sadismia, "voiman sieppaamisia, voiman syömistä", ns. sivistys ei nähtävästi ole poistanut minnekään. Hirttäminenkin Tampereella tapahtui hitaalla, minuuttejakin kestävällä tukehduttamishirtolla, sätkivällä uhrilla, ei niskan murtumisella.

Rentola: Vuoden 1918 sota ei ollut kommunistinen kapina

Vuoden 1918 sota ja vallankumous olivat koko työväenliikkeen asia, ja liikkeen hajoaminen alkoi vasta näiden tapahtumien jälkeen, korosti poliittisen historian professori Kimmo Rentola sunnuntaina. "Näin ollen kyse ei ollut kommunistisesta tai bolševistisesta kapinasta, jollaisia nimityksiä näkee joskus käytettävän ulkomaisissa tutkimuksissa", Rentola sanoi Kansalaissodasta 90 vuotta -seminaarissa Helsingissä. HS.fi

Sodan taustatekijöistä harva suomalainen tietää mitään.

Yksi on selkeästi ylitse muiden: nälkä ja häpeälliset nälkäkuolemat; jos oli työtä, mitättömät palkalla piti ruokkia isonkin perhekunnan suut, raskaasta työstä varakkaiden maatalous- ja teollisuusmiesten alaisuudessa.

Kuinkahan moni suomalainen harkitsisi nyt valtiomuodon vaihtamista, jos sukulaiset alkaisivat kuolemaan nälkään?

Toimittaja Jouni K. Kemppainen on uudessa kirjassaan selvittänyt yksittäisten uhrien kohtaloita. Selväksi on arkistotiedoista käynyt se, että viranomaiset ja papit harjoittivat järjestelmällistä tietojen väärentämistä asiakirjoihin, varsinkiin kuoleman ajoituksen siirtämistä jopa vuosian päähän todellisesta teloitushetkestä. Historian kieltäminen alkoi jo tapahtumien aikana.

Uhrit-dokumentin puitteissa järjestettiin Docpoint-keskustelutilaisuuss, jossa tuli selville sekin seikka hämärretystä historiasta, että Mannerheim teki sotilasvallankaappauksen vastoin valtion poliittisten päättäjien tahtoa. Tämä pieni yksityiskohta on jäänyt sivuun historianopetuksesta tai siihen on viitattu hyvin epäselvästi. Muistan, kuinka historianopettajamme painotti pyhästi, ettei Mannerheim halunnut pahaa eikä tiennyt teloituksista. Opettajamme vakuutti myös pyhimysmäisesti, ettei vanhoja haavoja kannata avata. Että syyllisiä on turha etsiä. Syyllisille historian alkumme oli hyvin armahtavainen. Ovatko selvittämättömien kuolemien leiman alle jääneiden sukulaiset samaa mieltä unohtamisesta?


Suomalaisten johtoasema Euroopassa väkivallan, lääkeaddiktioiden ja depression suhteen ovat varmasti kiinteässä yhteydessä 1918-tapahtumiin. Ja aikaisempiin.

Fasistinen kulttuuri perustuu aina empatiakyvyn puutteeseen ja ylemmyydentuntoon. Tälläisen ihmiskuvan ihailu aiheuttaa vakavan psyykkisen taakan seuraaville sukupolville. Suomalainen virkamieskulttuuri petasi usean sadan vuoden ajan protofasistista kulttuuria salliessaan laajatkin nälkäkuolemat katovuosiana. Veroa suomalaisten oli maksettava ja empatiaa ei kuninkaalta tai keisarilta herunut "laiskoille" suomalaisille.

Isoisäni oli todennäköisesti Kekkosen kanssa kiertävässä teloituskomppaniassa. Satoja uhreja kuoppaan Santahaminassa ja muualla. Suvussamme epäempaattisuus on ollut ylpeyden aihe, empatian osoittaminen taas heikkouden merkki. Vahvuus, kovuus, riippumattomuus ja tunteiden hallinta on ollut ihanne.


Valkoisten ideologinen identiteetti jatkoi samaa praktista hybristä kuin kirkon papisto oli harrastanut satoja vuosia: oikeus ja velvollisuus tuomita helvettiin ne toiset, erilaiset helvettiin, vastustajat kadotukseen. Näin yli-inhimillisen edustaminen antoi helposti nationalistisen oikeutuksen ottaa irvokas, julma ja groteski jonkin pyhän ja puhtaan tuottamiseksi. Jotta voitaisiin tuottaa mahdollisimman puhdas, "pyhä" todellisuus, on eristettävä saastainen ja halveksittava mahdollisimman kauas ja epäinhimilliseksi.

Näin julmuus tuottaa fastistista puhtautta mm. kirkkoisien ideologiaan nojaten. Julmuuden hurmoksella on myös paljon syvemmät juuret.

Arkaainen kannibalismi on sisältänyt tämän saman äärimmäisen "kuluttamisen" periaatteen ja esineellistämisen rituaalin: vihollisen syöminen "saaliina", epäinhimillisenä objektina sosiaalisten sidosten ja säädösten yli, poisti uhan ja samalla lisäsi voittajasoturien voimaa siirtämällä häviäjien voiman voittajille. Natsit kutsuivat keskitysleirejä puhdistuslaitoksiksi.

Väkivaltaviihde ja varsinkin "24"-sarjan suosio perustuu tälle samalle ikiaikaiselle uhrikulttuurin rituaaliselle riemulle ja roolileikille siirtää avuttomuus ja tuska uhrille. Koulukiusaaminenkin on usein rituaalista sadismia. Sivustakatsojat seuraavat hiljaa uhrin heikkoutta ja "saamattomuutta" halveksien. Vaikka yhteisön jäsen ei osallistuisikaan aktiivisesti ja aloitteellisesti kiusaamiseen, uhrin avuttomuus herättää heissä ärtymystä ja vihaa - uhria kohtaan. Uhrin kontalle ja kannettavaksi tulee sosiaalisesti pelätty asia: voimattomuus.
Sinun puolestasi kannettu.


Rustaniuksen dokumentissa siterataan selväsanaisesti Mannerheimin esikuntaupseerin Aatu Åbergin lausuntoa valituista toimintatavoista. Kill them all. Myöhemmin Mannerheimin antama ohjeistus kirjallisessa muodossa oli että "johtava upseeri päättää" tehdäänkö vangeille jotakin muuta kuin vangitaan. Jotakin muuta kuin mitä laki salli tehtiin Euroopan ennätysvauhtia. Edes Francon teloitusryhmät eivät suhteessa kansakunnan kokoon tehneet työtään yhtä rankalla kädellä. Mannerheimin teloitusohje oli vastoin valtion johdon ja lain määräyksiä. Valkoinen propaganda elää vieläkin vapaussanastossa. Murhat käännettiin vapautukseksi.

Tosiasiassa Mannerheim teki sopimuksen aseita ja sotilaita vastaan saksalaisten kanssa Suomen siirtämiseksi saksalaisen ruhtinaskunnan alaisuuteen ja kuninkaan nimittämisestä. Monarkisti Mannerheim inhosi ajatusta demokratiasta, joten on älyvapaata puhua Suomen vapaudesta ja Mannerheimista valkoisten toimien perusteena.

Mannerheim ylläpiti yksityisarmeijaa, jääkäreitä, jotka olivat koulutettavana Saksassa saksalaisten upseeerien alaisuuteen. Mannerheim julkisesti muiden monarkistien kanssa julisti Suomen liittämistä Saksan ruhtinaskunnaksi. Tämä on yksi tärkeä osatekijä sosiaalidemokraattien ja kommunistien aseelliseen kapinaan, ellei tärkein.

Suojeluskuntatoiminta ja jääkäriarmeijan kokaminen oli lainsuojatonta toimintaa, vastoin poliittisia päätöksiä ja lakeja. Suojeluskuntalaisten uhoaminen ja uhkailu oli yksi merkittävä syy vasemmiston aseelliseen toimintaan.

Sotavankeja Mannerheim ehdotti lähetetäväksi Saksaan rangaistustyöhön, siis orjiksi: protofasistinen ajatus natsi-Saksan tulevista käytännöistä. Mannerheim suunnitteli jatkotoimenpiteenä myös Leninin joukkojen tuhoamista Pietarissa suomalais-saksalaisin voimin. Mutta historia veti maton Mannerheimin haaveiden alta ja Mannerheim huomasi yllätyksekseen olevansa demokratian palveluksessa.

Viipurin massamurhia ei ole vieläkään selvitetty.

Viipurissa tapettiin 500 - 1500 miestä, naista, vanhusta ja lasta - sen jälkeen kun valkoiset olivat voittaneet taistelun. Murhattujen hautausmaata kutsuttiin koirien hautausmaaksi ja sen päällä järjestettiin ampumaharjoituksia uusille nuorille suojeluskuntalaisille. Mutta kertomatta sitä, että tamppaavat joukkohaudan päällä. Viipurissa papit kieltäytyivät siunaamasta punaisten ruumiita ja antoivat siis porttikiellon hautausmaalle ja taivaaseen.

"Ammuttava, hirtettävä, kaula poikki, ei saa elää hetkeäkään, elämän päivät olkoot luetut, pakkotyötä. Murhaaja, suurin huligaani, maan kavaltaja, täysiverinen bolshevikki, kylän suurin punainen." Muun muassa näillä kuvauksilla sinetöitiin ihmiskohtaloita vuonna 1918. Tuomiolista on peräisin Seppo Rustaniuksen uusimmasta dokumenttielokuvasta Uhrit 1918, joka käsittelee sisällissodan teloituksia.

- Kun seuraamme, mitä on tapahtunut viime aikoina esimerkiksi Balkanilla ja Ruandassa, on hyvä muistaa, että meillä sama tapahtui vain 90 vuotta sitten. Sama tietyssä tilanteessa puhkeava aggressiivisuus ja julmuus on läsnä meissä suomalaisissakin, Rustanius sanoo.

Seppo Rustanius ajautui sisällissodan pariin 1970-luvun lopulla. - Olin opiskellut teologiaa ja minua alkoi kiinnostaa pappien toiminta armeijassa.

Pohdinnasta syntyi Sotapapit (1981). Sen tekemät rinnastukset sisällissodan, jatkosodan ja nykypäivän sotapappien välillä johtivat kuitenkin siihen, että ohjelma sensuroitiin. - Kun ohjelma esitettiin myöhemmin leikattuna, sitä katsoi 1 200 000 katsojaa, Rustanius naurahtaa.

- Turun Sanomat

"1930-luvun henki nostaa päätään"

Suojeluskunnat, lotat ja Mannerheim ovat taas jalustalla. Se tympii kaikkea militarismia inhoavaa taidemaalari Johannes Heinosta. Hänen Talvisota-näyttelynsä on omistettu niille, jotka pakotettiin rintamalle. Kahdesti haavoittunut Heinosen isä oli kertonut, että jo koulussa lapsille opetettiin 1930-luvulla fasistisia Suur-Suomi-ihanteita ja piirrettiin miekalla rajoja Uraliin.

Talvisodalla on Suomen kaikista sodista paras imago. Pieni huonosti varustettu armeija torjui hirmupakkasissa ylivoimaisen vihollisen. Johannes Heinonen on tästäkin vähän eri mieltä. Hän muistuttaa Mannerheimin pitäneen vuonna 1939 talvisotaa vapaussodan jatkona ja loppunäytöksenä, ja kansan puhuneen talvisodasta ns. Erkon sotana, koska ulkoministerinä toiminut Eljas Erkko vastusti kiivaasti Neuvostoliiton vaatimia alueluovutuksia.

- Hirvasnoro Net

Paha Maisema
Pekka Elomaa, Jouni K. Kemppainen. Paha maisema on valokuvateos, joka kertoo, mitä Suomen syrjäkylillä tapahtui 90 vuotta sitten. Julkaistu 28.1.2008. "Keväällä 1918 Suomessa tapettiin ihmisiä. Aluksi ihmisiä ammuttiin kylällä, myöhemmin siirryttiin vähän kauemmaksi, usein hiekkakuopan reunalle, metsän suojiin. Valokuvaaja Pekka Elomaa on etsinyt ja kuvannut näitä pahoja maisemia yli kymmenen vuoden ajan. Toimittaja Jouni K. Kemppainen on kirjoittanut näissä paikoissa surmattujen ihmisten kohtaloita tarinoiksi."

Tutkimattomana ilmiönä Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen tukevahko Punavankileirit 1918 tuo esiin vankileireillä kesä-syyskuussa 1918 harjoitetun "kasvatustyön". Sotavankilaitos perusti kasvatusosaston päällikkönään kirkkoherra Hannes Sjöblom (1874-1944), jota leireillä avustivat 16 pappia kasvatusjohtajina ja noin 90 kasvatusapulaista. Sjöblom oli kiistanalainen herranpalvelija. Hän piti hairahtuneiden punavankien valtavaa joukkoa "Jumalan lahjana Suomen kirkolle. Heihin piti juurruttaa porvarillinen maailmankatsomus", mutta virallisesti kirkko pysyi erossa leirilähetyksestä. Herää kysymyksiä, oliko mieltä tarjota saarnaa ja ehtoollista, Kansalaiskunnon käsikirjaa, voimistelua ja laulua hoippuville ihmisille, jotka kaivoivat puunjuuria ja matoja ravinnokseen. Kun kuolinluku läheni 200:aa päivässä, huollontarve oli fyysisempi.

Eräät leirikasvattajatkin romahtivat makaaberista kokemuksestaan, "helvetin esipihasta", kuten nuori pappi Yrjö Alanen kuvasi. HS.fi

Uusi historiallinen opus valaisee osaltaan sitä, miksi Suomi on väkivaltaisin maa EU:ssa WHO:n tilastojen mukaan. Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä. Ohto Manninen Tammi 2008

Vanhemmat läimäyttelevät ja tukistavat lapsiaan

• - Lähes kaikki aikuiset suomalaiset tuomitsevat väkivallan käytön parisuhteessa. Sen sijaan moni hyväksyy lasten kurittamisen väkivaltaisesti.
• - Suomalaisista noin puolet tukistaa lapsiaan, neljännes näpäyttää sormille, joka seitsemäs läimäyttää ja joka kymmenes nipistää. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan seitsemän prosenttia on antanut lapsilleen piiskaa.
• - Yli puolet suomalaisista pitää lasten tukistamista ruumiillisena kurittamisena, ei pahoinpitelynä. 40 prosenttia arvioi näin myös läimäyttämisestä.
• - Naiset kurittavat fyysisesti lapsia useammin kuin miehet. Asennetasolla naiset vastustavat kurittamista miehiä enemmän.

mtv3.fi

Väkivalta ei koskaan katoa - ellei sitä tunnusteta.

.

Suomalainen raiskauskulttuuri

" Ilta-Sanomien vetoomuksen allekirjoittaneen Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan hyväksikäyttö on Suomessa paljon luultua yleisempää.

- Olen katastrofaalisen huolestunut Väestöliiton tutkimuksesta (2006), jossa kysyttiin puolelta Suomen kahdeksasluokkalaisilta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Yli kymmenellä prosentilla tytöistä ja pojista oli kokemusta kaltoinkohtelusta, joka sisältää fyysistä koskettamista tai pakottamista.

- Meillä ei ole oikein systeemejä, mihin uhreja voidaan ohjata, jos lapsi tai nuori kertoo hyväksikäytöstä. Tiedämme, kuinka kuormittuneita sosiaalipuoli ja erilaiset hoitoyksiköt ovat."

- IltaSanomat

Väestöliiton tutkimuksessa ei edes kartoitettu, kuinka suuri prosenttiosuus lapsista on dissosiaation vallassa olevia eli eivät tietoisesti pysty kyselyhetkellä muistamaan traumaattisia kokemuksia. Kuitenkin traumatisoitujen lasten osuus on jo tässä arviossa huikea. Kaikkea muuta mitä sosiaaliministerimme hehkuttaa suomalaisesta vastuullisuudesta.

Suomessa ole yleisiä hoitoperiaatteita tai vastuuta lasten kokemusten suhteen.

Tärkeintä on vain tarkkailla lapsen "toimintakykyä". "Kognitiivisesti".

Eli jos lapsi näyttää toimintakykyiseltä ja "reippaalta" "tapahtuman" jälkeen, asiat haudataan helpottuneina. Ja lasta kehutaan reippaaksi. Häpäisty ei saa tuntea avuttomuutta tai vihaa vaan rohkeutta ja "ihailtavaa" tunnekontrollia.

Aikuisten helpotukseksi.


Tärkeintä kulttuurissamme on aikuisten toiveiden ja tarpeiden toteutuminen lapselle annetuissa tehtävissä. Lapsen tehtävä on osoittaa tyytymistä ja tyytyväisyyttä ansaitakseen aikuisten kiitokset. Lapsen tehtävä on osoittaa epäseksuaalista lapsellisuutta ja symbolisoida viattomuutta.

Olemme ankara velvollisuus- ja häpeäkulttuuri.

Lapsia kannustetaan aktiivisesti torjumaan omat "epämiellyttävät" kokemuksensa, yhä samoin kuin sodan aikana. Suomalainen mentaliteetti on yhä sotakansan torjuntamentaliteetissa; Eilinen on unohdettava jotta huomisen jaksasi kohdata.

Älä valita. Miksi pitää takertua menneeseen.
Ylös ja turpa kiinni.

Rohkea kansakunta?

Useimmat raiskauksen kokeneet torjuvatkin kokemuksensa etiketin mukaisesti eivätkä todellakaan pysty tietoisesti muistamaan kokemustaan. Tämä dissosiaatio tarkoittaa kuitenkin myöhemmässä elämässä äärimmäisiä ilmiöitä. Neurooseja, psykooseja, emotionaalisen kehityksen pysähtymistä, emotionaalista kylmyyttä, emotionaalista riippuvuutta tai mitä tahansa mielen ääri-ilmiöitä. Useasti sairaalloista emotionaalista sitomista omia lapsia kohtaan.


Olen kuullut useita tarinoita ihmisiltä, jotka vasta 60-vuotiaana uskaltavat muistaa raiskauksen tapahtuneen lapsuudessa, jolloin esim sodasta palannut isä on raiskannut kaikki lapsensa, niin tytöt kuin poikansa, perverssillä "hellyydellä". Poliisit eivät 50-luvulla pidättäneet namusetiä, koska lapsien "satuiluja" ei haluttu uskoa.

Jyväskylässä avoimesti toiminut viidesläinen, "herätyskristillinen" uskonnollinen lahko toimi 80-luvulla Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden parissa luterilaisen kirkon suojeluksessa. Lahko oli kuuluisa älykkäistä ja hyvinpukeutuvista opiskelijoista. Kuitenkin lahkon USA:sta saapunut isällinen Johtaja raiskasi lähes kaikki sympaattiset aktiivijäsenensä uskonnollisten rukoushetkien ja henkilökohtaisten synnintunnustusrituaalien manipulatiivisella voimalla. Aikuiset nuoret eivät laittaneet vastaan pikkurillin vertaa isähahmolle. Mitä se kertoo heidän kasvatuksestaan ja tarpeestaan ehdottomalle auktoriteetille?

Valkeuden lapset paljastuivat pimeyden lapsiksi ja tällä kertaa tapahtuneesta järkyttyneinä viranomaiset, Jyväskylän kaupungin hallitus tarjosikin myöhemmin vuonna -92 ilmaisen terapian kymmenille ihmisille. Ev.lut. kirkko ei nähtävästi tunnustanut vastuutaan tapahtumiin ja sen selvittämiseen.


Tämä nykyisten tuomioistuimien tuomareiden raiskausta mitätöivä asenne johtuu suomalaisesta autuaan unohtamisen perusasenteesta. Pakkohoitoa ei nähdä tarpeelliseksi vaikka henkilö olisi raiskannut kymmeniä, satoja nuoria, kuten Oulussa tapahtui. Aikuisia on suojeltava heidän teoiltaan ja poikkeuksellisen lievä tuomio johtuu lapseen kohdistuvasta rikoksesta.

Mihin tämä vähättelevä pakkomielle perustuu?
Kun luo torjuvan mielikuvan tapahtuneesta, että jokin väkivaltainen teko ei oikeastaan ole ollutkaan vakava, kukaan ei tahtonut mitään pahaa, ei ole fyysisiä vammoja eikä siitä ole todistettavissa vakavia seuraamuksia blaa blaa, voi siten torjua mielestään ja tunteistaan oman elämänsä ja sukunsa vuosisataisia traumoja.

Viha on pelottavinta mitä moni suomalainen voi uskaltaa kokea. Itse ilmaistu viha.

Sillä se nostaa petoja synkästä syvyydestä.

Kun paha mitätöidään ja ylipsykologisoidaan, ei tarvitse ahdistua pahasta eikä miettiä pahan tuhoavaa voimaa. Empatiaa koetaankin oudosti vain psykopaattia kohtaan - eikä uhria kohtaan. Samalla ikään kuin vapautetaan mielikuvina mm. omat sukulaiset kaikesta vastuusta kaikkeen julmuuteen mitä on tapahtunut. Lapsi joutuu käsittelemättömän julmuuden ja ahdistuksen kantajaksi ja jopa syntipukiksi "välikohtauksille".

Sokea fatalismi traumakokemusten mitätöimisenä on juuri tuskan häivyttämistä, subjektiivisen kokemuksen halveksimista, trauman minimoimista tietoisuudesta ilman tietoisuutta oman traumatisoitumisen laajuudesta ja kaiken "negatiivisen ajattelun" torjuvaa neutralisoimista.

Väkivallan siirtämistä tuleville sukupolville - käsittelemättömänä.

Suomen myydyin lääke
oli viime vuonna psykoosilääke Zyprexa.
Suomessa käytettiin viime vuonna eniten rahaa
psykoosilääkkeisiin - IS /Hs.fi



'Paholaisenkin asianajaja' Arvela uskoo,
ettei suomalainen väkivalta ole geeneissä.
- Hs.fi

KEYWORD TAGS :: itsemurha raiskaus raiskaustilastot ahdistelu väkivalta perheväkivalta seksuaaliongelmat impotenssi tuomio raiskaustuomiot uutisointi STAKES traumat traumaterapia lasten psykiatria lastenpsykiatria psykodynaaminen terapia analyyttinen freudilainen torjunta ahdistushäiriöt insesti pedofilia psykopatia narsistinen persoonallisuushäiriö persoonallisuushäiriöt a talk studio yle keskustelu Kovempia tuomioita pedofiileille. Vieraina pedofiilin uhri Rita Ryöpäs, käräjätuomari Maritta Pakarinen, valtionsyyttäjä Anu Mantila ja rikosoikeuden professori Terttu Utriainen uskontojen uhrit palveleva puhelin psykologia narsistien uhrien tuki ry yhdistys ryhmäterapia taantuminen regressio jung freud freudilainen minäkuva itsetunto vaurio defenssi defenssimekanismi

Piispan hätäinen tuomio

Mistähän piippuhyllyn symppispiispa on hätääntynyt?

Emeritusarkkipiispa tuomitsee Ylen ostaman formaattisarjan, kuolemasarjan "viimeiset sanani". Vikström pitää tätä eettisesti ongelmallisena. Hänen mielestään kirkon pitäisikin tehdä ohjelmahankkeesta omat johtopäätöksensä.

- Kirkon taholta on syytä nostaa ääni ihmisten suojelemiseksi. Vaikka ihmiset itsekin suostuisivat ohjelmaan, minusta se ei ole vihreä valo sille, että yhteiskunnassa mennään näin pitkälle, sanoo Vikström.

- Kaleva

Ihmisten suojelemiseksi - vai kirkon rituaalien suojelemiseksi?

Yleisradio on ilmoittanut, ettei kyseessä ole tosi-tv-formaatti. Selitys ei kelpaa.

"Nyt on kyse kuoleman pyhyydestä. Kun ihminen on heikoimmillaan, niin heikko kuin olla voi, ei ole sivistynyttä ja humaania, että hänet asetetaan koko kansalle näytteille", Vikström kuitenkin katsoo.

-HS.fi

Minun arvioni piispan ahdistuksesta on, että nyt jokin toinen taho onkin astumassa kirkon reviirille. Ja se sattuu. Kirkollehan on luovutettu monopoli kuoleman julkisesta käsittelystä ja nyt YLE onkin astumassa tämän mahti-instituution varpaille. Ja vielä ilman lupaa.

Jos kirkon tärkein bravuuritemppu siirretään muille kanaville, eri keinoin ihmisten pohdittavaksi, ja se tarjoaa ihmisille vaikkapa vaihtoehtoisia ajatuksia viimeisestä rituaalista, kuoleman käsittelystä ja eksistentiaalisesta kohtaamisesta, niin kirkko alkaa olla kusessa.

Kuoleman mystifiointi on ollut kirkon tärkein kikka vedota ihmisiin ja heidän turvattomuuden tunteisiinsa.

Korkeakirkollinen käsitys pyhästä on sidottu kiinteästi kirkon tapakulttuuriin. Kirkko ikään kuin tuo pyhän tuntemuksen ja voiman jäsenilleen kirkon rituaalitapojen kautta. Rituaali on tuote, varmistettu pyhän toteuttamistapa. Kirkko takaa tuotteensa tehon sulkemalla muut tahot pois pelistä, yksinoikeudella. Pyhän kohtaaminen on ehdollistettu kirkon toimintamuotoihin, kirkon kautta. Kirkko on mielestään ollut Jumalan välittäjä ja tulkitsija keskiaikaisen tulkintaperinteen mukaan. Perinne on ikäänkuin todiste historiallisesta pätevyydestä ja "jatkuvuudesta".

On omituista, että kirkollisen profiilin ylläpitäjät eivät aktiivisesti närkästy lasten pahoinvoinnin ja väkivallan rankasta lisääntymisestä mutta kirkon roolin kyseenalastaijat saavat kyllä vastaansa ankaran vyörytyksen.

Yleisradion todellisuuspakoinen asenne

on valitettavasti nähtävissä ennakkosensuurissa, jolla ohjelmaan etsitään vain "onnellisesti kuolevia", ihmisiä, joilla on hyvät suhteet läheisiin, elämä järjestyksessä, homma hanskassa ja paljon tukijoita kuoleman lähestyessä. Miksi ei uskalleta näyttää yksinäisen ihmisen kuolemantuskaa ja ahdistusta elämättömästä elämästä?

Todellisuutta.

Joka voisi todella antaa opetuksen ja uuden perspektiivin katsojalle.

Tags:: uskonnonvapaus positiivinen uskonnonvapauslaki pyhäkoulu lasten uskonnonopetus pitäisikö erottaa valtiosta eroon erotettava uskonnollinen kasvastus ateismi voimala ateisti ateistinen agnostismi agnostikko EU perustuslaki sosiologia filosofia omantunnonvapaus virkamieslaki virkamiehet kirkkoministeri

Kirkko antoi itselleen anteeksi

Kirkko järjesti keskustelutilaisuuden.

Seminaari: Olisiko kirkon pyydettävä anteeksi vuoden 1918 tapahtumia

Kirkon järjestämässä keskustelutilaisuudessa julistettiin kirkolle vapautuksen evankeliumia, että kirkon ei tarvitse pyytää anteeksi. Suloinen konsensus vallitsi rauhantahtoisessa tilaisuudessa, jossa haluttiin ennemmin katsoa tulevaisuuteen, "ettei vastaavanlaista tapahtuisi enää". Silti kirkko kieltää yhä aktiivisen ja virallisen roolinsa ennen sotaa poliittisena kärjistäjänä, uskonnon sekoittamiseen oikeistolaisessa, monarkiaa ajavassa propagandassa ja sisällissodan julmuuksien toteuttamisessa.

Suomen historian professori Irma Sulkunen kysyi, kuka voisi esittää anteeksipyynnön kirkon nimissä. Vaikka virallinen kirkko asettuikin sisällissodassa valkoisten puolelle, myös punaiset olivat kirkon jäseniä.

- Kotimaa

Mikä on tämän lausahduksen logiikka? Eli punaisten kohtalo joutua lapsena kastetuiksi ja kirkon jäseniksi estää kirkkoa pyytämästä jäseniltään anteeksi?

Seminaarin järjestäjät ovat suloisesti unohtaneet valtiokirkon täydellisen ideologisen sitoutumisen perustuslakia myöten ja tiiviin propagandaliiton oikeistolaisten kanssa vuosina 1917 - n. 1965.


Tilaisuuden keskustelijat ja esitelmöitsijät oli valittu tarkasti positiivisen konsensushengen aikaansaamiseksi. Tilaisuus oli kaukana kohtaamisesta ja monitahoisesta keskustelutilaisuudesta. Yleisön joukosta kuuluikin lopuksi ihmettelyä, että miten tilaisuuden keskustelijat eivät näe uhrien kannalta kirkon virallisen johdon sekaantuneen valkoisten poliittiseen toimintaan.

Keskustelussa oli outo näkökulma kirkon olemukseen. Vaikka kirkko on äärimmäisen hierarkinen ja ammattikunnittain tiukasti rajattu, niin piispa Huotarille oli itsestään selvää, että "kirkko ei ollut yksi yhtenäinen instituutio" ennen sisällissotaa. Että silloiset piispojenkin teot ja puheet olivat vain yksityishenkilöiden toimintoja. Ruotsin kuninkaan ajoista voimassa olevassa kirkkolaissa virkaa tekevää pappismiestä ei voi kyllä nähdä mitenkään yksityishenkilönä, millään tavoin.

Piispojen kirkkokuva on yhä suoraan Katolisen kirkon kuvastosta. Koska kirkko on siinä käsityksessä Jumalan perustama ja pyhän "muuttumattoman" succession jatkumo, ei kirkko voi olla ollut fasistinen organisaatio tai siis mitenkään väärässä, vain yksilöt kirkossa ovat "hairahtuneet". Jos kirkko olisi ollut väärässä, olisi Jumala ollut väärässä. Piispoille on mahdotonta nähdä kirkon oppien, toimintatapojen ja perusteiden täydellinen muuntuminen 80 vuoden aikana ulkoisen paineen, eurooppalaisen humanistisen ihmisnäkemyksen vuoksi. Kirkon opetusten mukaan kirkko tuo maailmaan valkeutta, ei toisin päin.

Useat piispat olivat aktiivisesti sisällissodan aikana kannattamassa keskitysleirejä myös lapsille ja naisille sekä teloituksia "Herran pelon ja nuhteen palauttamiseksi". Kirkkoherrat olivat innolla järjestämässä nälkään kuoleville vangeille pakollisia kristinuskon "oppitunteja", kovennettuja kinkereitä syntisille, propagandaa vastoin vankien valinnan mahdollisuutta. Ennen sisällissotaa kirkolliskokouksessa piispat olivat räikeän avoimesti poliittisia puheissaan ja kirjoituksissaan, joten kirkolla oli selkeä poliittinen kanta ja paatos. Mutta enää kirkon edustajat eivät näe vastuuta tästä kirkon linjasta millään tavoin.

Kirkko ei missään vaiheessa yrittänyt estää teloituksia ympäri Suomen. Valkoiset saivat järjestää voitonjuhlia suojeluskuntien lippujen kera - kirkoissa. Edes punaisten menehtyneiden nimiä luettiin hyvin harvoissa kirkoissa. Piispoja ei huolettanut poliittisten asetelmien kärjistäminen sodan jälkeenkään.


Onneksi kirkko on sentään pystynyt antamaan itse itselleen anteeksi:

"Omista uskonnoistamme ja uskostamme voi kukin tänään etsiä rauhaa ja ihmisarvoa kunnioittavia puolia", Huotari tiivisti.

Tärkeintä on siis unohtaa kirkon väkivaltainen ja poliittinen menneisyys ja kurkottaa vain uskonnon positiivisiin puoliin ja mahdollisuuksiin.

Tilaisuudessa piispa Voitto Huotari esitti myös erittäin omituisen vastakkainasettelun yleisön ihmettelyn vastineeksi.

"Kumpi tärkeämpää, se, että pyytäisin anteeksi vai että siunaan (omaisten pyynnöstä) punaisten hautoja?"

Ikään kuin nämä olisivat jotenkin vastakkaiset valinnat. Retorista venkoilua ja hämäämistä. Totuuden torjuntataistelua.


Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiteltiin tätä kirkon seminaaritilaisuutta ikään kuin puolueettomana prosessina:

" Kirkolta ei kaivata anteeksipyyntöä punaisille.

Kirkolta ei kaivata anteeksipyyntöä siitä, mitä sen edustajat tekivät sisällissodassa 1918. Sen sijaa lisää tutkimusta etenkin paikallisista tapahtumista saisi olla lisää, ja sitä on luvassakin. "

- Helsingin sanomat

Eli kirkon järjestämän seminaarin julkilausumaa esitetään uutisena.

Ja koko kavalkadin huipuksi tilaisuudessa poliitikko kutsui uskomattoman velmusti itseään "tutkijoiden edustajaksi" korottaakseen omaa "objektiivista" profiiliaan:

-"Ei", vastasi kirkon anteeksipyynnön tarpeellisuutta koskevaan kysymykseen kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd). Hänet oli kutsuttu seminaariin työväenliikkeen edustajana, mutta hän itse sanoi edustavansa tutkijoita.

Missä ulottuvuudessa poliitikko voi olla millään tavoin tutkija? Poliitikko on aina demagogi, jonka tavoitteena ei ole tieto vaan vaikuttaminen valittujen päämäärien ja yhteiskuntarauhan mukaan.

- Mutta jos joku haluaa tehdä tällaisen eleen, se kannattaa tehdä niin kauan kuin jotain työväenliikettä on, Tuomioja hauskutti yleisöä.

Yleisön joukossa esiintyi voimakasta ihmettelyä lopuksi siitä, että kirkko siunaa punaisten vainajia jopa joukkohaudoittain omaisten pyynnöstä, vaikka vainajat tiedettäisiin hyvin kirkkokriittisiksi henkilöiksi.

Kirkko on viime vuosina pyynnöstä siunannut myös punavankien joukkohautoja. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan asiassa ei juridisesti ole ongelmaa.

- Kotimaa

Mielenkiintoisinta olikin myöntyväinen historiantulkinta, jonka mukaan kirkko on ollut edistämässä Suomessa tasa-arvoa ja demokratiaa - pakon edessä:

Piispa Voitto Huotari muistutti, että vuoden 1918 tapahtumien aiheuttama syyllisyys ja häpeä vaikuttivat merkittävästi siihen, että kirkko alkoi rakentaa yhteistyötä työväestön kanssa.

- Kotimaa

Kaikki tuntemani sosiaalihistorian tutkijat näkevätkin asian niin, että kuninkaan ja keisarin kirkko on lopulta "pakotettu" vasemmistolaisten liikkeiden suosion vuoksi yhteiskunnalliseksi ja hyvinvointia edistäväksi osapuoleksi, "lähelle kansaa". Vaikka kirkon ideaalit ja opetukset olisivatkin nyt aivan eri pohjalta kuin ennen ja kehitys ehdottomasta Tuomitsijasta hyvän olon Kansakirkoksi, on vastenmielistä pakoilla omaa veristä menneisyyttään väkivaltakoneiston tärkeänä osana.

Perustuslaissa kirkko on muurattu sotailaspappeja myöten valtion jalustaan. Viimeistään armeijassa sotilaspojat pakotettiin kuuntelemaan kirkon vanhatestamentillista sanomaa mahtavasta Jumalasta. En tiedä tarkalleen milloin uskonnonvapaus armeijassa toteutui mutta kovin myöhään.

Se kaari on pitkä, kuninkaan etujen vahtikoirasta aina maailmansotaa käyvän kansakunnan propagandaministeriön pyörittäjäksi, Jumalan tahdon välittäjänä valtapoliittisesti korrektisti. Kirkon politiikka on ollut kärkkäästi valtapolitiikkaa tukevaa ylivoimaisen etuoikeuden saavuttamiseksi - yli muiden uskontojen.

Uskonto on ollut tärkeimpiä väkivallan oikeuttajia valtiovallan näkökulmasta.

Tutkimattomana ilmiönä Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen tukevahko Punavankileirit 1918 tuo esiin vankileireillä kesä-syyskuussa 1918 harjoitetun "kasvatustyön". Sotavankilaitos perusti kasvatusosaston päällikkönään kirkkoherra Hannes Sjöblom (1874-1944), jota leireillä avustivat 16 pappia kasvatusjohtajina ja noin 90 kasvatusapulaista. Sjöblom oli kiistanalainen herranpalvelija. Hän piti hairahtuneiden punavankien valtavaa joukkoa "Jumalan lahjana Suomen kirkolle. Heihin piti juurruttaa porvarillinen maailmankatsomus", mutta virallisesti kirkko pysyi erossa leirilähetyksestä.

Herää kysymyksiä, oliko mieltä tarjota saarnaa ja ehtoollista, Kansalaiskunnon käsikirjaa, voimistelua ja laulua hoippuville ihmisille, jotka kaivoivat puunjuuria ja matoja ravinnokseen. Kun kuolinluku läheni 200:aa päivässä, huollontarve oli fyysisempi.

Eräät leirikasvattajatkin romahtivat makaaberista kokemuksestaan, "helvetin esipihasta", kuten nuori pappi Yrjö Alanen kuvasi. - HS.fi

Final Cut Pro Studio ja videoeditointi MacBookilla

Laite- ja ohjelmatietoa videoeditoijille.




Saksalaisen testisivuston mukaan Applen uudet kannettavat versiot, Macbook sekä supacool Macbook Air, pyörittävät nyt Final Cut Pro Studio 2:n kaikkia ohjelmia, myös Coloria ja Motionia. Kunhan Macissä on vähintään uusi Intel Gma x3100 näytönohjain. MacBook on nopeampi kuin MacbookAir, vaikka on halvempi. Joten ultramakea värinhallintaohjelma Color toimii mukavasti pienemmänkin rahan MacBookissa:

Halvin MacBook
ja Final Cut Pro Studio 2

Then after the start equivalent two surprises: Motion runs more quickly than meant and Color functioned likewise approximately! FCP can be installed also meaningfully with 10 GB instead of 50 GB.

Straight zweiteres is nevertheless a considerable hammer, since Color does not start actually without decided diagram map at all. Apparently the Intel X3100-Grafikchipsatz supports the hardware requirements of Color by its Shader also. Since one can attach 20 euro over an adapter also still another second display with 1920 x of 1200 pixels to the Preview, can be quite worked hereby now. Small reference at the edge. The new Color version 1.0.2 gets along now even with smaller displays than 1920 pixels well, as the Fontgroesse was simply made smaller. Thus separately all riders and/or area are to be seen now on the MacBook display with 1280 pixels. Coool.

Who forgives the Combo drive assembly and with the moderate display make friends itself can, at all times a so slow workhorse for relatively little money does not receive for the cut with final CUT pro with the new, smallest MacBook. Pro there are the largest speed losses opposite the MacBook with Motion and can nevertheless even there now owing to Intels X3100 to some extent meaningfully be worked. As plus is the MacBook clearly more portably than the pro model and the processing is clearly superior to many Windows laptops. For mobile treatment of final CUTS we can recommend the new MacBook to everyone, which is a pro model too expensive and/or too klobig. We were positively surprised of the new performance in any case.

babelfish.altavista.com - www.slashcam.de

- kunhan Rammia on vähintään 2 Gt (2x1Gt kummassakin RAM-slotissa kun Macit haluavat kumpaankin muistipaikkaan kamman ja vielä identtiset) - niin homma pyörii jotenkuten, (efektit vikkelämmin reaaliaikaisessa esikatselussa jos 4 Gt)
- halvassa Express-ohjelmaversiossa ei ole hyviä värinmäärittelyominaisuuksia
- Macbookin mukaan kannattaa hankkia ulkoinen USB2-kovalevy 7200 rpm (esim hiljainen ja viileä Samsungin SATA 500 Gt + Verkkokauppa.com:ista USB2-SATA-kehikko)
- Uudemmissa iMac:eissähän ohjelma pyörii tietysti vielä paremmalla näytönohjaimella (kunhan ohjain vähintään ATI 1600).

* Pieni varoitus sitten ohjelman päivittämisestä ja päivityksen uutisoinneista, vaikka en uskokaan tämän olevan kovinkaan suuri riski. Vaikka Color-ohjelma nyt toimiikin epävirallisesti Macbookissa, voi sen joku tuleva päivitys lakkauttaa ohjelman toimimisen liian vaativilla toiminnoilla Macbookissa. Joten kannattaa tarkkailla päivityksien uutisointeja mac-sivustoilla ennen asentamista. Hypoteettisen turhan ankaran päivityksen jälkeen ohjelman saa taas periaatteessa toimimaan, kun poistaa päivitetyn ohjelman osat koneelta deletoimalla ne ja asentamalla asennus-DVD:ltä ohjelman uudestaan. MacBook Prossa ja iMaceissä ei tätä hypoteettistä ongelmaa ole.

Värimanipulaatio,

värimäärittely, on oleellisen tärkeä osa videotuotantoa, jotta kuva näyttäisi uskottavalta ja vaikuttavalta, esim filmille kuvatulta materiaalilta ja/tai tunnelman määrittämiseen halutun fiiliksen mukaan. Kaikki ison rahan elokuvat ovat tarkasti värimääriteltyjä valitun tyylin mukaisesti. Esim. Fight Club-elokuva olisi uskomattoman laimea kokemus ilman sen tyyliteltyä värimäärittelyä.

Värimäärittelyä voi harjoitella seuraavasti.

Värimäärittelyssä säädetään erikseen yleissävyä ja erikseen haluttujen sävyjen korostusta tai vaimentamista.

Valaistus tulisi aina olla heijastettu epäsuorasti kohteeseen. Kuvaa videomateriaalia hyvässä valaistuksessa, jossa esim auringonvaloa tai punapäävaloa heijastetaan lakanan tai hopeakankaan tms kautta niin että kuvattavat ihmiset eivät ole suorassa valossa. Valitse sitten tunnettu DVD-elokuva, jossa on hyvä värimäärittely. Koeta matkia eri elokuvien värimaailmaa opettelemalla ohjelman oppaan kautta RGB-värinmäärittelyä.

Voit testata myös fiiliksen vaikutusta. Värimäärittele kevyesti kolmella eri tavalla sama videopätkä. Liitä niihin sama musiikki taustalle. Arvioi, kuinka värimäärittely eri tavoin (lämmin tai sinertava tai vihertävä) vaikuttaa fiilikseen.

Hyviä ohjelmia editoinnin ja värimäärittelyn kannalta ovat uudehkot ohjelmat Final Cut Pro Studio 1 & 2 Maceille, XP-windowseille taasen Premiere 2, Sony Vegas ja ammattilaisten suosima Avid. Tärkein nopeuden varmistaja on 7200 rpm kovalevyt, ne ovat nopeampia kuin standardikovalevyt.


Värimäärittelyn opettelu ja työstäminen voi olla aikaa vievää.

Ensinnäkin, editointityössä tulisi olla vaikkapa toisena monitorina perinteistä lasista CRT-monitoria (osta käytety Sony Trinitron tms), mikä yhä toistaa enemmän ja tarkemmin värisävyjä videosta. Käytetyt parempilaatuiset CRT-näytöt (esim Trinitronit) ovat ihan ok, mutta kannattaa huollossa hoitaa ensin perussäädöt kondikseen.

Tai sitten kalliimpana vaihtoehtona ammattimainen TFT-näyttö.

Lisäksi käytössä tulisi olla aina (halpakin) monitorikalibraattori.


Myös voi miettiä vaihtoa Macbookin omalle kovalevylle, nopeampien KANNETTAVIEN kovisten pyörimisnopeus on 7200 rpm. Kovalevyn voi vaihtaa itsekin, jos löytää netistä varmistukset kovalevyn Macbook-toiminnasta ja vaihto-ohjeet. RAM:min vaihto itse on myös paljon halvempaa kuin Applen Ram-hinnastot.

Macbookissa molemmissa muistipaikoissa tulisi olla yhtä suuret RAM-palikat. 2 x 1 Gb muistipalikat riittävät mutta muistit ovat nykyään halpoja.

Keywords: video editing videoeditointi videoeditointiohjelma paras hyvä toimiva parhaat hd dv videon muunto editointi jobs steve käyttöjärjestelmä mac osx os x xp vista vertailu ohjelmien vaihda macciin mäcciin sopivat ohjelmat editointiohjelmat toimiva macintosh apple fi keynote 2008 com live videotuotannot uudet kuinka teen video-ohjelman elokuvan filmin oman videon editoin mac uutiset uudet tuotteet videokurssi videokurssit harjoittelut omakustanne omakustannevideot kuinka editoin videon tietokoneella ammattimainen koostaminen editoinnin alkeet elokuvan tekeminen leikkaaminen musiikkivideo

Anti-tragedia

Esimerkki eurooppalaisen kritiikin ja terveen itsetunnon mittaisen kriitikon ulosannista "Sovitus"-elokuvasta.

"The Sunday Times"-kriitikko ei aikoinaan tarttunut ison rahan markkinointihypeen ja romanttiseen hehkutukseen tämän nyt tuoreen Golden Globe-voittajan kohdalla. Ultraromanttinen ja traaginen asetelma ei houkutellut kriitikkoa siinä mielessä mitä markkinointiajatus elokuvan tuotteistamisen takana koetti. Kriitikko katseli tarinaa ja kuunteli omia tuntemuksiaan, niin kuin kriitikon täytyisikin tehdä:

Atonement - Sovitus

The Sunday Times Review

"Its pedigree is perfect, but Atonement
falls prey to its own pretensions"

Sitten elokuvasta ( saattaa sisältää juonipaljastuksia ) ...

Elokuvan ongelma
on se, että päähenkilöt ovat välineitä, nukkeja suuren värisevän historiallisen tragedian lavasteina. Katsojiin halutaan pumpata tunteita ja epävarmuutta, jotta katsoja tuntisi toivoa ja täyttymyksen kaipuuta koko ajan vastavoimana elokuvan traagiselle viritykselle. Perustoive romanttisen tuotteistamisen takana.

Elokuvan vakava ongelma on jäykkä asetelmallisuus, jossa henkilöhahmot pyörittävät suurta tragediaa ja heidän tehtävänsä on tukea tiukasti romanttista paisuttelua. Henkilöhahmoilla on ennen kaikkea tehtävä mutta ei oikeastaan mitään karakteeria - heihin ei tarvitse samaistua prosessina kunhan ymmärtää katsojalle annetun tehtävän tuntea traagisia ja romanttisia tuntemuksia lähes jopa hahmojen puolesta.

Katsojan päätehtävä on tarkkailla tuntemuksiaan ja sovittaa ne oletettuun vireeseen elokuvan vihjeiden avulla. Katsoja voi kokea onnistumisen tunteita kun on mukana elokuvan ohjatussa tunne-flowssa.

Jos henkilöhahmon karakteeri on yhtä kuin tehtävä kertomuksessa, ei elokuvan käsikirjoituksessa ole välitetty uskottavuudesta. Tuotteistaminenhan viihdemarkkinoilla ei tunnetusti tarvitse uskottavuutta vaan kirkuvia huutomerkkejä ja alleviivauksia, tuotteistetun yksioikoisia signaaleja ja hahmoja. Henkilöhahmot eivät itse asiassa muutu lainkaan tässä kertomuksessa, mikä on jo aika hälyttävä merkki sanottavan puutteesta draamatuotteen sisällössä.

Samaistumista ei tarvita, tarvitaan vain katsojan suuri tarve romanttiseen tragediaan, kun tarvitaan kyseisen kaltaista tuotetta eli romanttista tragediaa. Tämä elokuva on mielestäni yksi tuotteistamisen ikävä ilmiö vaikka omaakin laatuelokuvan piirteitä. Ihan mukava elokuva katsoa, mutta lopun tragediaa lieventävä fantasiaosuus tuotti äärimmäisen epämiellyttävän kokemuksen.

Kun elokuva tekee itsensä tyhjäksi, turhaksi ja tarkoituksettomaksi loppukohtauksessa, mitä ajatteleva katsoja kokee elokuvan tehneen katsojille?

Miksi elokuvassa, jossa ensin ladataan hurjia oidipaalisenkin tragedian jännitteitä ja ihmisen julmuuden syvyyksiä jopa lapsen tietoisen teon kautta, sen lopussa äkkiä yritetäänkin sitten neutralisoida ja rikkoa koko elokuvan ajan rakennettua tragedian voimaa ja vieläpä sitten hihasta vedetyllä empatialla koko tarinan toivottomaan traagisuuteen syypäänä olleelle henkilölle? Minusta elokuvan tuottajat ovat sortuneet tässä niin valitettavan yleiseen tragedian väärinkäyttämiseen ja vesittämiseen viihdedraamana, kuin moni muukin tuotanto. Loppuratkaisu valitettavasti näkyy koko elokuvan ajan skeemana, jossa kohtalo on varsinainen pääosan esittäjä näyttelijöiden ohi.

Lopun ratkuisussa vedetään katsojalta matto pois ihmeellisellä pseudohumanistisella yleisempatialla, niin että katsojan elokuvan aikana rakentamat tunneviritykset katkaistaan ja "turhaututetaan" ällistyttävällä manipulaatiolla. Tällainen viihteellinen tragediapumppu happy endin omaisella lopulla nojautuu kai ajatukseen, että jokainen ihminen on vapautettava syyllisyyden taakasta, myös tietoiseen pahuuteen sortuneet tarinan karakteerit. Kaikki pääsee taivaaseen. Ja että jalo katsoja jalostuu tällaisesta lopun käsijarrukäännösdramaturgiasta. "Mitään pahaa ei tapahtunut, kaikki oli vain kohtaloa, toiset tuhonnut ihminen on itsensä uhri, häntäkin ajoi vain rakkaus, jne". No, älykäs katsoja voi yrittää kikkailla loppuratkaisun kohdalla omia tulkintojaan kertomuksen yllättävälle päähenkilön vaihdokselle ja vastustaa jotenkin pliisua loppusokerointia ironialla. Mutta ei hyvä.

Miksi tehdä tragedia, joka mitätöidään loppumetreillä kuin paniikkihäiriöinen lastentarhaopettaja, joka lukee lapsille Grimmin satuihin itse keksimänsä lopun?

Voiko olla pahempaa esimerkkiä kreikkalaisen tregediaperiaatteen väärinkäytöstä ja halventamista kuin tämä tuotanto, jossa käytetään tragediaa mutta pyritään osoittamaan lopun emotionaalisella käsijarrukäännöksellä, että ei nyt sittenkään olla niin traagisia. Katsojan säästämistä? Katsojan halventamista? Tragedia välineenä, kesytettynä hevosena?

KW: arvostelu, arvostelut, elokuvakritiikki, DVD, sotaelokuva seikkailu hybris oidipus odysseija arvio elokuva-arvio leffa leffat hyvä huono. palkinto palkitut palkittu voittajat.

Lama-ajan ajatusmalli lyömäaseena

Aamulehdessä Vanhanen jakaa samoja viisauksia kuin Viinanen ja Holkeri peitellessään poliitikkojen karmaisevia virheitä vuonna 1991:

Mutta eivätkö korkeat palkankorotukset tuo mukanaan myös kiihtyvän inflaation, joka syö ostovoimaa? - Sen jokainen palkkasopimuksia tekevä tietää. Se on oma häpeä.

- Aamulehti

Vanhanen ei näytä ylimielisen tahallaan tietävän, että vaikka Tanskassa ja Ruotsissa on paljon parempi palkkataso, ei siellä inflaatio ole sen erilaisempi kuin Suomessa. Ihmeellistä pelotteluliberalismia lama-ajan malliin, yhä, aina vaan samaa suomalaista kapitalismin mallia. Saatanallista kyykyttämishinkua.


1)

Enemmänkin "globalisaatio", suuryritysideologian epäeettinen ja epätoivoinen ulkoistaminen on juuri inflaatioon paljon suurempi suora syy ja aihe. Rajaton ja epäeettinen kilpailukulttuuri.

Kysymys ei ole verotuksen alentamisesta.
Kysymys ei ole teennäisten vaalilupausten täyttämisestä.
Hyvinvoinnin alasajossa on kyse veroproggression purkamisessa.

Veroprogressio täytyisi ottaa rohkeasti takaisin valtion talouspolitiikan tärkeäksi osatekijksi. Pääomaverotus Saksan tasolle ja voisimme puhua hyvinvoinnin jakamisesta.


2)

Valtion virkamiehet kuten Sailaksen saatana ovat huomanneet, kuinka paljon etua suuryrityksille oli laman lamauttamista työntekijöistä ja valtion törkeistä valtaoikeuksista. Keskustelu kiellettiin ja kaikki ajettiin kilpailuyhteiskunnan malliin. Siksi laman aiheuttaminen tuntuu olevan virallista valtion politiikkaa. Saksassa on verotuspolitiika keskitety tukemaan pieniä yrityksiä mutta Suomessa vain suuria, yli 200 hengen yrityksiä.

Asuntojen hinnannousu on tätä samaa kapitalistista unelmaa, jossa "markkinat" saavat määrätä hinnan. Valtio voisi hyvin yksinkertaisilla sääntelyasetuksilla ja tukitoimenpiteillä hillitä asuntojen hinnannousua, mutta rahan liikkuminen on kapitalistivirkamiehiemme ainoa ohjaava mielikuva.

Valtio ei ole enää kansalaisia varten vaan kansalaiset ovat yrityksiä varten. Seuraamuksia ei haluta ajatella yksilön kannalta. Siksi kansalaisia nöyryytetään luovuttamalla mielettömiä bonuksia valtion entisten firmojen ja nyt siis monopoliyhtiöiden johtohenkilöille. Pelkkää vittuilua ja halveksintaa hyvinvointiyhteiskunnan raunioille. Jotta ihmiset eivät uskoisi mihinkään ideologiaan, jotta kansalaiset luulisivat ettei mikään ideologia ohjaa valtion toimia. Vain raha.

Kohti kovaa yhteiskunnan jakautumista, kohti uusia sisällissotia. Kohti USA:n osoittamaa vastuuttomuuden kaaosta. Historia toistaan aina itseään, jos siitä ei ota mitään opiksi.

Ja voi kysyä, minkä ihmeen takia sosiaalidemokraatteja äänestävät ihmiset kelpuuttavat täysin oikeistolaisen puolueen sosiaalidemokratian nimessä? Lämmin ajatus pehmentää kovia arvoja?

Median hyvin lempeä ja hellä suhtautuminen stora enson järjettömiin riskitappioihin kertoo lehdistön solidaarisuudesta ison rahan kuvioihin. Tapahtui mitä tahansa, niin reaktioiden on oltava maltillisia ja sävyisiä. Tämä on kapitalistista inhmillisyyttä, yhteiskunnan ja vastuun redusoimista pois liiketaloudellisesta todellisuudesta. Taloudelliset tapahtumat ovat mediassa kuin kasinopeliä, ikään kuin kohtalon antamia, eivät yhteiskuntaa muokkaavia ideologisia tapahtumia.

Mitä kertoo yhteiskunnastamme se, että humaltuneen teinin polttama Porvoon kirkko tuottaa kuuden vuoden kovan kakun mutta neljän miljardin euron polttaminen taas kultaisen kädenpuristuksen hyvästä yrityksestä Soneran ja Stora Enson tapauksissa?


3)

Suomalaisten nuorten koulupahoinvointi ei huoleta viranomaisia, koska koulusuoritustaso on hyvä ja jopa erinomainen.

Vaikka Suomi on WHO:n mukaan väkivaltaisin maa Euroopassa, konservatiivinen pääministeri alensi alkoholiveroa asiantuntijoiden lausuntoja vastaan taloudellisista syistä, valtion verotuksen maksimoimiseksi.

Vaikka itsemurhatilastomme ovat maailman synkimpiä ja vaikka suuri osa itsemurhista on siirtynyt alkoholikuolemien rajusti kasvaneisiin tilastoihin, ei suomalainen nuori saa asiallista terapiaa ennen kuin yrittää itsemurhaa tai omaa rikkaat vanhemmat.

Pelin henki on selvä.
Keskustakin palkkaa Sarasvuon kouluttamaan itselleen kovan pelin henkeä.
Jokainen ymmärtää valtion talouspolitiikan sanoman.

Jokaisen olisi älyttävä pyrkiä "selviäjäksi" ja tehdä ilmaiseksi vaikka ylitöitä. Muuten jää jalkoihin.

Suomalaiset: Köyhyys johtuu olosuhteista, ei ihmisestä itsestään - HS.fi

WHO : Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisin maa. - HS.fi

Mielenterveysongelmista iso lasku. Vuonna 2005 ennenaikaisista eläkkeistä naisilla
46 prosenttia jamiehillä 41 prosenttia myönnettiin mielenterveysongelman vuoksi,
ilmenee Kansanterveyslaitoksen tutkimuksesta." -Mediauutiset

.

Kivien heittelijät lasikirkon pihalla

** päivitetty ii

Tuomioja oli arvuutellut, kuuluukohan aatteellisen, ev.lut. kirkkoa peesaavan ja uskonjulistajien kouluttajien, teologisen tiedekunnan olla enää yliopistossa.

Valtion ja kirkon pyhä Status quo häiriintyi.

Piispa paheksuu: Tuomiojan puhe oli lapsus

- Puhe oli yksinkertaisesti lapsus, joita sattuu myös fiksulle ihmiselle, piispa Mikko Heikka sivaltaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa.

Piispa sanoo olevansa huolestunut ennemminkin Skepsis-yhdistyksen toiminnasta.
- Valitettavasti Skepsis on ottanut maalitaulukseen myös ihmiskunnan suuret uskonnolliset perinteet, joiden totuusarvon punnitseminen ei kuulu tieteen mandaattiin, piispa kirjoittaa. - IS

Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen.

Siispä Piispan mielestä vanha kirkko suurena uskontona ja perinneinstituutiona on niin arvokasta kulttuuriperintöä ja kiinteä osa kulttuuriamme, että sen toimintaa ja ihmiskuvaa ei saisi siksi arvostella ja kyseenalaistaa systemaattisesti ja vertailemalla. Muuten huojuvat perusarvot ja yhteinen identiteetti.


Mutta piispalle kyllä kelpaa se, että Skepsis kyseenalaistaa muita "lahkoja".

- Se suomii oikeuteutusti erilaisia uskomuksenvaraisia ilmiöitä, jotka selvästi eivät kestä tieteellistä testaamista.

- piispa Mikko Heikka

Kirkko kulttuurina on piispalle ennen kaikkea ihanaa selkeää perinnettä ja maailmanselistystä Jumalan näkökulmasta, ei toki todellisuustajua vääristävää magiaa. Tapoja, tottumuksia, rituaalista yhteisymmärrystä. Rauhaa ja rakkautta.

Piispan maailmankuvan logiikalla sopivasti valikoitu menneen ajan perinne määrää aina tulevaa. Tuleva hallitaan, käsitellään ja sidotaan menneen kautta.

Se rituaalinen tulevaisuuden hallinta onkin kirkon aatteellinen kivijalka.
Perinne. Totuus. Muuttumattomuus. Hallittavuus.
Arvaamattoman ja muutoksen poissulkeminen.

Uskomusinstituutiot, jotka kokevat omaavansa syvemmän tiedon ja tulkinnan todellisuuteen, nojautuvat uskomuksiin, jonka mukaan yksilöä täytyy ehdottomasti säädellä, muokata ja asettaa rituaalisiin ympyröihin. Usko tai ainakin tyylitietoinen lojaalius riittää, ymmärrys on turha rasite massoille, joille "kaikki on jo valmistettu".

Subjektin on oltava totaalisen alisteinen jollekin ylisubjektiiviselle ja yliajalliselle, tavoille ja sovinnaisuuksille, jotta yksilöä suurempi Tarkoitus lohduttavasti toteutuu ja että Tarkoitus olisi yhteisesti koettavissa yhteisten rituaalien ja määreiden kautta.


Kirkon politiikkaan ja itsejäsentämiseen ei vain kuulu vieläkään rehellisyys sen historian synkeistä, moraalittomista toimintatavoista ja raa'an vallan tavoittelusta Suomenkin pakkokäännytyksen aikana, jolloin kirkko on ängennyt itsensä historian lehdille maallisen miekan voimalla. Kirkko tarjoaa synninpäästöpalveluja mutta ei halua itse tunnustaa syntejään todellisissa historiallisissa mittakaavoissa. Johtopäätöksiin ei ole varaa jäykässä uskomusorganisaatiossa, jossa nähdään vain hyvät seuraamukset .

Teologisessa "tiede"-kunnassa opiskellessani ei kirkon miesten fasistista, antisemiittistä ja rotupuhtausideologiaa koskevaa lähistoriamme vaihetta käsitelty ollenkaan, muuta kuin vitsien muodossa.

Ev.lut. kirkon papisto oli sisällissodan aikana sananmukaisesti siunaamassa valkoisten teloituspartioita ja monet punaiset kristityt karkoitettiin ruumiina myös kirkkomaan ulkopuolelle itsemurhaajien joukkoon samalla kun jotkut ei-kristityt punaiset saivat pakolla kirkon siunauksen nimettömälle haudalleen. Hitlerin puolesta rukoiltiin myös hartaasti kovin monessa idyllisessä kirkossa. Vieläkin kirkoissa pidetään kiitospuheiden voimin "vapaussodan muistotilaisuuksia" valkoisille, taistelun voitonjuhlia, joita ei vahingossakaan järjestettäisi punaisten voitokkaista taisteluista. Kirkko on valinnut poliittisen linjansa, joka pitää viimeiseen saakka.

Kirkon moraaliarkkitehtien käsissä ovat myös tuhannet depressiiviset itsemurhakohtalot - kirkon avioliittoneuvonnan takia. Vielä 80-luvulla kirkon yksioikoinen moraaliopetus oli, että perheväkivallan uhrien täytyi tyytyä osaansa "ihailtavalla" nöyryydellä, jotta avioliitto/kulissi säilyisi. Jotta avioliiton idea pelastuisi ja olis jotain yksilöä suurempaa ja jalsotavaa. Kirkon neuvontaan kuului masokistinen kärsiminen jalolla "rakkaudella", koska Kristuskin suostui ottamaan iskuja vastaan ristiinnaulitsijoittensa käsissä. Avioliiton mitätöiminen oli monen "moralistin" silmissä suurempi synti kuin perhettään hakkaava nainen/mies.

Kirkon moraaliopetuksen ja modernihkon yhteiskuntanäkemyksen viimeisin semifilosofinen kannatinpalkki on ollut vetoaminen ns yhteiskuntarauhan tuottamiseksi. Sillä perustelulla uskontunnustukset, perinne, kunnia, tavat ja uskonnolliset reliikit, kirkot ovat niin korvaamattoman tärkeitä vielä nykyaikana. Siksi tämä maa oli pakotettava kristinuskoon uhkailun, väkivallan, kirkon kirouksen ja kiristyksen keinoin, jotta meillä olisi kirkon siunaama rauha.

Ja selitys kaikkeen ilman epäilyksiä ja ristiriitoja. Perinteiden mukaan. Rituaalisesti määrätty hyvä ja paha. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi vain silloin kun hyvä ja paha on määrätty ja rajattu.

Yhteisesti koettu pelko on aina pienempi paha.

Rituaalien originaali tarkoitus oli määrittää me ja ne.
Kuinka tunnemme olevamme me ilman että kukaan erehtyy luulemaan niiksi.


Nykyiset institutionaaliset uskomusjärjestelmät, "kirkkokunnat", ovat vieneet rituaalitodellisuuden kontrollin äärimmilleen. Kirkon sisällä vallitsee nyt eräänlainen aavemainen Monty Pythonmainen paradoksi, institutionaalinen status quo. Uskosta riippumaton uskomussysteemi.

"Uskoa" ei kyseenalaisteta tai sitä ei edes tarvita kun asiallista kunnioitusta perinteitä kohtaan löytyy. Moni pappi toimiikin tehtävänsä tärkeyteen nojaavan vakaumuksen mukaan, sillä uskoa ei tarvita, kun paketti on valmis ja systeeminä "käyttökelpoinen" ja arvokas tapakulttuuri. Tyylitietoisuus on kirkossa tärkeämpää kuin tavoitehakuisuus.

Älä lausu väärin systeemin perusarvoja - niin sun käy ihan hyvin.
Usko systeemiin niin systeemi antaa sinulle uskon.


Kääntyikö Suomi
sitten niin helposti ja kuin itsestään kuninkaan kristikansaksi?

Piispoilla oli vahvoja aseita kastepoliittisen toiminnan takeeksi. Kirkkoherra saattoi kieltää kuninkaan edustajana ammatinharjoitusoikeuden mieheltä, joka ei tuonut lapsiaan kastettavaksi ja raamattukouluun helvettikuvia katselemaan. Vastustajat vankilaan, karkotus metsään, jalkapuuhun, hirteen tai sotilaiksi kuninkaan armeijaan (jotka sitten kastettiin automaattisesti lupaa kysymättä).

Miehet eivät olleet munkkien ja pappien ensisijaisia käännytyskohteita Suomessa - vaan naiset. Naisille lupailtiin helvettikuvien edessa myös Neitsyt Marian ihmeellistä ja naisellista valtaa taivaassa ja suojelusta helvetiltä, mies-jumaluuden julmuudelta ja esi-isien demoneiksi leimatuilta jumaluuksilta. Lähes kaikki kirkot 1100-1400-luvulla nimettiin juuri neitsyt Marian mukaan tarkan kohdeyleisön takia.

Simsalabim, Suomi täynnä kristittyjä pakanoita.

"Tuomioja suri, että maailmassa kunnioitetaan kaikkein vähiten uskonnottomien vakaumusta. Hän halusi suojella alaikäisiä lapsia siltä, että heidät ennalta määrätään ja pakkosyötetään jonkin uskonnon kannattajiksi. Lasten mieltä ei saa Tuomiojan mielestä myrkyttää." - IS


"Juha Seppo huomauttaa, että vanhempien oikeus pitää lapsistaan huolta "omien katsomustensa mukaisesti" perustuu YK:n asiakirjoihin. - Uskonnonvapauslaki suojaa lapsen omaa uskontoa tai vakaumusta. Niin kauan kuin lapsi on alaikäinen, se on sama - ellei perheessä toisin sovita - kuin hänen vanhemmillaan. On vaikeaa löytää tilalle muutakaan juridista perustaa hajottamatta vanhemmuuteen perustuvaa kasvatusjärjestelmää." - Kotimaa

Piispojen vedotessa rationaaliseen ja maltilliseen luterilaiseen kirkkoon ei tule unohtaa, että kirkko tukee kuitenkin rahallisesti, erityisoikeuksilla ja ilmaisilla tilankäyttöoikeuksilla erilaisia lahkoja, mm. vanhoillislestadiolaisia, jotka uskovat iloisesti muun osan kansankirkosta menevän helvettiin.

Esitetäänkö uskonnoissa
väitteitä paranormaaleista ilmiöistä? Katsokaamme, montako paranormaalia ilmiötä ev.lut. -kirkon virallisessa uskontunnustuksessa on... Go Rin No Sho: Skeptikot ja uskonto

- jussikniemela.blogspot.com

Syyttäjä todella tyytyväinen
Porvoon kirkon polttajan tuomio kaksinkertaistui - IS
Porvoon tuomiokirkon sytyttäjän tuomio piteni kaksinkertaiseksi Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeus tuomitsi tiistaina 19-vuotiaan Kalle Johan Ernesti Holmin kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan törkeästä tuhotyöstä. Miehen kaksi toveria saivat reilun 360 euron sakot pelastusrikkomuksesta. Porvoon käräjäoikeus oli jättänyt heidät tuomitsematta rangaistukseen jutun saaman suuren julkisuuden takia.

.

.

Godard DVD

Jean-Luc Godard Collection DVD-paketti.


Real deal.

DocPoint parhaat

Documentary festival in Helsinki (in English below).

Tämä on niitä harvinaisia dokumenttielokuvia, joka olisi paras nähdä pimeässä elokuvateatterissa. Dog days.

Kuinka voidaan määritellä hyvä dokumenttielokuva?

Kun katsojan fiilis on epätodellinen katsoessaan todellisuutta kuvaajan silmin, syntyy jännite, jota ei fiktioelokuva voi tavoittaa.

Dog days

Dog Days

Hundstage Ohjaus: Ulrich Seidl

Itävalta 2001 121 min , Väri - Englanninkielinen tekstitys

Näytökset Lauantai 26.01.2008, 13:00, Maxim 2

Ulrich Seidlin ensimmäinen pitkä fiktio, Venetsian elokuvajuhlilla 2001 palkittu Dog Days on episodimainen kertomus nyky-Itävallasta. Kuusi Wienin betonilähiöön sijoitettua tarinaa purkautuu yhden läkähdyttävän helteisen viikonlopun aikana. Elokuvan kliinisestä maailmasta on onnistuttu siivoamaan kaikki elämän ilot. Eronneen pariskunnan osapuolet piinaavat toisiaan, miestä kaipaava opettajatar turvautuu epätoivoiseen ratkaisuun, vanha mies ikävöi kuollutta vaimoaan. Päivät kuluvat alusvaatteisillaan paahteessa kärvistellen, yöt hukkuvat viinaan ja seksiin. Kipeät tunteet jyrätään voimalla.
Elokuvan teko kesti kolme vuotta, koska Seidl suostui kuvaamaan ainoastaan täysin pilvettöminä hellepäivinä. Sisätiloissakin Seidl halusi kääntää patterit päälle, jotta päästäisiin autenttiseen tunnelmaan. Tulos on vakuuttava. - Iris Olsson

Billy the Kid

Billy the Kid

Billy the Kid

Ohjaus: Jennifer Venditti USA 2007 84 min , Väri

Englanninkielinen kertoja

15-vuotias Billy asuu amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Hän harrastaa karatea ja kuuntelee rokkia, pelaa tietokonepelejä, on kiinnostunut tytöistä ja syö mielellään hampurilaisia. Kuulostaa tavalliselta nuorelta, mutta Billy on ulkopuolinen. Koulun ruokalassa hän istuu yksin ja pohtii, kuinka mielikuvitusmaailma on parempi kuin todellisuus.
Jokainen muistaa kouluajoilta sen hieman kumarassa kävelevän hiljaisemman pojan, jonka yksinäisyyteen ei ole mitään järkevää selitystä. Jennifer Venditti tavoittaa tämän pojan olotilat harvinaisella herkkyydellä ja huumorilla. ”Vuosien yksinäisyys on ollut yhtä murhaa”, Billy toteaa itseironisesti rakastuttuaan kotikaupungin baarin sokeaan tarjoilijatyttöön. Venditti teki esikoiselokuvansa muutamassa päivässä ja yhden ainoan elokuvakurssin jälkeen. Se on pieni mestariteos. Larissa Lounassalo

Katso paikkatilanne

Näytökset

• Lauantai 26.01.2008, 15:00, Bio Rex

Kotimainen esityssarja

Matka

Travelling/Nedarma

Matka

Ohjaus: Markku Lehmuskallio, Anastasia Lapsui

Suomi 2007 77 min , Väri Englanninkielinen tekstitys

”Jokaisella ihmisellä on oma tähtensä taivaalla, sen alle hän on syntynyt”, uskovat nenetsit. Palkittujen dokumentaristien Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion seitsemäs nenetsielokuva käsittelee alkuperäiskansan uskontoa. Runollinen tutkimusmatka tundralla kattaa ihmisen koko elämänkaaren, syntymästä haudan lepoon.
Mustavalkoisessa kuvauksessa on ajattomuuden tuntua. Taivaan Num-jumalan ja alisen maailman Nga-jumalan välissä eletään esi-isien ja -äitien tapaan: hoidetaan poroja, kalastetaan, juhlitaan. Sukupolvesta toiseen luonto asettaa elämälle rajat – taivaanrannassa näkyvä öljynporaustorni viestii kuitenkin muutoksesta. Animaatiot sytyttävät kuvat väriloistoon: tähdet syttyvät, pöllö lehahtaa lentoon. Äänimaailma kulkee herkistä soinnuista taianomaisiin rytmeihin. Matka on tekijöidensä edeltävien elokuvien tapaan kiireetön teos, jonka karulla kauneudella on aisteja puhdistava vaikutus. Hannamari Hoikkala

Näytökset Lauantai 26.01.2008, 19:00, Maxim 1

Import/Export

Import/Export

Import/Export

Ohjaus: Ulrich Seidl

Itävalta 2007 135 min , Väri Englanninkielinen tekstitys

Ulrich Seidlin uusin fiktio on kaksinkertaisen rajankäynnin elokuva. Yhtäällä on siirtolaisuuden säännötön, edestakainen liike ja toisaalla Seidlin elokuville tunnusomainen rajankäynti faktan ja fiktion välillä.
Import Exportin keskiössä on kaksi tarinaa, joiden vastakohtainen symmetria rakentaa kiinnostavaa ja häiritsevää kuvaa eurooppalaisuuden rajapinnoista. Olga (Ekateryna Rak) on Itävaltaan paremman elämän toivossa lähtevä ukrainalainen sairaanhoitaja ja Paul (Paul Hoffmann) Itävallasta Ukrainaan töiden perässä muuttava vartija. Molemmat muuttajat päätyvät jonkinlaiseen rajatilaan elämään työn määrittämää, ahdasta elämää. Elokuva on realistisuudessaan ravisteleva kertomus nykypäivän Euroopan sopimuksenvaraisesta rajattomuudesta. Sisältönsä hengessä muodoltaankin häilyvä, särmikäs ja ironinen elokuva tasapainottelee kevyesti fiktiivisen ja dokumentaarisen ilmaisun rajapinnoilla. Saija Holm

Katso paikkatilanne!

Näytökset Lauantai 26.01.2008, 17:00, Bio Rex

Models

Models

Models

Ohjaus: Ulrich Seidl

Itävalta 1998
118 min , Väri

Englanninkielinen tekstitys

Muoti, mallit ja kuuluisuus. Huumeet, syömishäiriöt ja hyväksikäyttö. Ulrich Seidlin elokuvassa Models on mukana kaikkia näitä malli- ja muotimaailmasta tuttuja asioita. Ohjaaja onnistuu kuitenkin näyttämään mallin työtä tekevien ihmisten elämän uudella tavalla, josta kaikki glamour on kaukana.
Monet kohtaukset tapahtuvat vessassa, jossa ollaan yksin tai yhdessä. Klubin naistenhuoneessa Vivian ja hänen kirurgisesti paranneltu ystävänsä Lisa puhuvat trendibaarin miestarjonnasta. Toisessa kohtauksessa Vivian oksentaa omaan vessanpönttöönsä poikaystävän yrittäessä samalla keskustella hänen kanssaan. Elokuvasta kasvaa raadollinen ja koskettava kokemus päähenkilöiden elämästä tarkoin valittujen kohtausten seuratessa toisiaan. Dokumentaarisuuden ja fiktiivisyyden sekoittuminen tuovat ihmisten kohtalot katsojan iholle. Liisa Remes

Katso paikkatilanne

Näytökset Perjantai 25.01.2008, 22:00, Bio Rex

Ohjaus: Ulrich Seidl

** Dog Days Hundstage

Director: Ulrich Seidl Austria 2001 121 min , Color English subtitles

Ulrich Seidl's first fiction feature Dog Days won the Grand Jury Special Prize at the 2001 Venice Film Festival. The episodic film portrays modern Austria by unravelling six tales which all take place in Vienna's concrete suburbia during one scorching hot weekend.
All of life's pleasures have been wiped clean from the film's clinical world. The two parties of a divorced couple torment each other, an old man misses his dead wife, a teacher who longs for a man comes to a desperate conclusion. The sun-drenched days go by lazily, while nights are drowned in booze and sex. Sore feelings are reduced to pulp by shear force. It took three years to make this film because Seidl would only shoot on completely cloudless, hot days. Even indoors Seidl wanted to turn the radiators up high in order to reach an authentic atmosphere. The results are impressive. - Iris Olsson

.

SibaFest livenä netissä

SibaFest – Sibelius-Akatemian talvijuhlat
25.1.-2.2.2008

Klassisen kokeellista

SibaTV lähettää SibaFestin tapahtumia suorina lähetyksinä internetin välityksellä.
Tarkempi ohjelma SibaTV-sivuilta:

www.siba.fi/sibatv

live video stream sekä tallenteita


Voit katsella SibaTV-lähetyksiä ja tallenteita FREE RealPlayer-ohjelmalla WIN / MAC. Soitin on ilmainen, ja jos sitä ei ole jo koneellasi, voit ladata sen Realin sivuilta (aukeavan sivun alalaidassa).

Insides — Anders Petersenin valokuvia

Insides — Anders Petersenin valokuvia



Pohjoismaiden ehkä paras valokuvaaja
on esillä 27.1. saakka.
Tämä on must.


Luova.fi
- HCP - Helsingin valokuvakeskus
Albertinkatu 16, 00120 Helsinki
07.01. — su 27.1.
kartta Nyt.fi ---- 07.01.2008 alkaen
ti—pe 12:00—18:00, la—su 12:00—16:00

Edellisen kerran Anders Petersenin näyttely Helsingissä oli 27 vuotta sitten.

Linkkejä
Anders Petersenin kuviin
& interview

zonezero.com



http://www.digicamera.net/vinkit/vinkki_nayttelyt.htm#p


http://www.tpw.it/2006/petersen/petersen.htm


http://www.langhansgalerie.cz/en/exhibition_detail.php?exid=18





http://www.noorderlicht.com/eng/


http://www.noorderlicht.com/eng/projects/escape/petersen_aitken/ph9.html


http://www.bildbyransilver.se/eroma_view.htm



* KW: Valokuvaus valokuva valokuvaaja valokuvauskurssi kurssi työpaja kuvausopas kuinka valokuvaan kameralla käytän kameraa kuvaajan tekijänoikeudet 2008 mustavalkokuva ja vedostus taidegalleria valokuvakurssi estetiikka sommittelu kultainen leikkaus, komposito alkeet galleria kuvan lukeminen tulkinta symboliikka valotusaika käyttöopas taide taiteellinen projekti seminaari galleriat Helsingissä Helsingin näyttelyt seminaarit ja näyttely kuvasarja image serie gallery Finland Swedish photographer jatkokurssi alkeiskurssi mustavalkokuvia.

Seminaari - Suomen sisällissodan kuvat

Seminaari: Suomen sisällissodan kuvat

Professori Helena Ranta, elokuvaohjaaja Seppo Rustanius ja muut asiantuntijat elokuvan, historian ja journalismin alalta keskustelevat sodasta nykypäivän näkökulmasta. Tilaisuuden aluksi katsotaan Rustaniuksen tuore elokuva Uhrit.

Ateneum-sali, Kaivokatu 2.
Seminaarin kieli on suomi.

La 26.1. klo 13-16.30

http://www.docpoint.info/keskustelut.html

Jokapäiväisen outous - stanger than fiction

Mitä tapahtuu, kun fakta ja fiktio sekoittuvat dokumenttielokuvassa? Tyylistä ja todellisuudesta, valheesta ja totuudesta mielipiteitä vaihtavat tekijät Iranista, Itävallasta ja Tanskasta elokuvaohjaaja Auli Mantilan johdolla. Keskustelun lomassa elokuvanäytteitä.

Lasipalatsin studio, Mannerheimintie 22-24.
Keskustelu käydään englanniksi.
La 26.1. klo 16-18

.

Hyvää uutta vuotta

* päivitetty iii

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni.

Mitä vuodesta 2007 jäi käsiin?

Harvinaista eettistä rohkeutta nähtiin siellä täällä.

Kansalaispalkkaa ja esteetöntä tulorealismia yritettiin tuoda tietoisuuteen Vihreitten voimalla ja kirkkoherrat puolustivat vapisevia pakolaisia, jotka turvallisuuspalvelumme leimasi terroristeiksi, koska edustivat valtion vastustajia omassa kotimaassaan.

Kansalaisten mielipiteet hyvinvointiyhteiskunnasta ja positiivinen suhtautuminen korkeisiin veroihin ja veroprogressioon ovat pysyneet vakaina. Vain Valtion politiikka jättää kansalaisten mielipiteet huomiotta. Rikkaiden suhteellinen rikastuminen on vain kiihtynyt.

Tilastovalheita jaeltiin taas STAKES:in rautaisen kouran voimalla; kun tyttöjen itsemurhatilastojen kasvu oli hälyttävän nopeaa, julkisuuteen vuodettiin ensin voimakkaasti painotettuja uutisia yleisen itsemurhatason laskemisesta ja samalla unohdettiin kuinka monta tuhatta itsemurhaa suoritettiin alkoholin avustuksella. Itsemurhamäärät eivät ole laskeneet vaan ne on siirretty toisiin tilastoihin. Silti ihan viriteltyjen itsemurhatilastojenkin perusteella olemme Euroopan synkimmän kolmikon joukossa.

Jotakin viranomaisjärkeä alkaa tulla kuvioihin mukaan - vaikka rangaistukset lapsiin kohdistuvista raiskauksista ovat pienempiä kuin nakkikioskimurrot. Piispojen tekopyhä, katolisen kirkon keskiaikainen, lapsia uhraava salailuperiaate on nyt historiaa. Enää ei kirkon parisuhdeterapiassa terapeutti saa antaa anteeksi lasten puolesta väkivaltaisille vanhemmille.

Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus on tästä lähtien sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja seurakunnan työntekijöiden lisäksi myös mm. nuorisotoimen työntekijöillä ja yksityisen sektorin palveluntuottajilla. Salassapitovelvollisuus ei estä ilmoituksen tekemistä. - HS.fi

Mitä uhkakuvia meille kasvatettiin?

Smash asemista annettiin tuomioita nuorille, jotka eivät totelleet panssaroitujen poliisien käskyjä häipyä mielenosoituspaikalta. Stora Enson johto tuhosi 4 miljardia euroa Soneran hengessä ja lehdistö nuhteli heitä hyvin ystävällismielisessä hengessä. Käsittämätön tyhmyys oudoista yrityskaupista ja riskeistä ei estänyt johtoa saamasta bonuksia ja kultaista kädenpuristusta. Kovan tuhlauskapitalismin aatteeseen kuului samassa firmassa sitten "liian vähän" tuottoa tuottavien tehtaiden alasajo ja irtisanomiset. Kapitalismin kirkkaimpana kukkana säkenöi alunperin verorahoilla rakennettu Fortum ja sen sosialistinen monopoliasema, jolla tehtailtiin ennätysoptiot monopolin johdolle. Valtion hallintoneuvoston siunauksella ahneus on ihanaa ja riskitöntä, kapitalismia ilman vastuuta.

Mediassa USA:n aloittamaa sotaa ilmaistaan yhä USA:n luomalla terrorismisanastolla. Miksi haluamme pelätä öljysodan motivoimana? Miksi emme osaa tehdä johtopäätöksiä huumekaupan räjähdysmäisestä kasvusta 2002 sodan alkamisen jälkeen Afganistanissa? Miksi YK:n asetusten vastainen Irakin sota on ollut ministeriemme sydänaihe? Suomen armeijan kenraalit uhkuvat intoa lähteä tappamaan vääräuskoisia Afganistanissa, mikä on täydellisesti CIA:n luoma sotakenttä 70-luvulta saakka.

Suomessakin oma Patriot act otettiin käyttöön, kun poliisille annettiin perustuslain vastaisesti valta ottaa jokaiselta haluamaltaan passinhakijalta sormenjäljet ja luovuttaa kaikki keräämänsä tiedot passitietojen lisäksi ennalta määrittämättömille tiedustelutahoille USA:ssa ja EU:ssa - mikä on vastoin lakia tietokantojen keräämisestä ja ylläpidosta. Lisäksi sormenjälkirekisteri on nyt poliisin aktiivinen rikostietokanta, jota poliisi voi käyttää omissa selvityksissään.

Electronic Frontier Finland ry (Effi) on myöntänyt Isoveli-palkinnot kolmessa sarjassa tahoille, jotka ovat yhdistyksen mielestä rohkeimmin loukanneet kansalaisten yksityisyyttä ja sananvapautta. "Voittajat" ovat pääministeri Matti Vanhanen (kesk.), Nokia ja Euroopan parlamentti. - Tietokone.fi

Köyhyys ja depression takia työkyvyttömäksi jäävien määrä lisääntyi samalla kun puhe ongelmista lehdistössä hieman vapautui ja todellistui. Todellisuudesta jopa puhutaan mutta poliittinen mylly jauhaa yhä kovaa kapitalistista hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa. Ministerit vetävät kovaa linjaa ja oppositiossa istuvat keräävät sitten puheillaan empatiapisteitä. Systeemi niin sanotusti toimii. Puheet ja toiminta erotetaan eri areenoille. Tunnustetaan halu yhteiskunnan apuun mutta rahaa lastenkaan terapiaan ei lisätä, sitä jopa vähennetään. Yhteiskunnan sisäinen katastrofi on kaukana selviäjien statuskulttuurista - näin verotusta on kevennettävä hyvätuloisten hyvinvoinnin takaamiseksi.

Presidentti Halonen kielsi suoraan menneisyyden käsittelemisen, sen paljastamisen, "koska meillä ei ole oikeutta arvostella ja tuomita isiemme ratkaisuja" (10 kirjaa-ohjelmassa YLE:n videoareenalla). Halonen kieltää käytännössä sisällissodan ja presidenttien, poliittisten ratkaisujen historioiden esiin tulemisen pitämällä yhä suljettuna presidenttien arkistot. Itäsaksan myyrät voivat hyvin polittisessa eliitissämme - mitään ei ole paljastettu. Tuttavani pellosta löydettiin viime kesänä ihmisen luuranko. Mikään virallinen taho ei ollut kiinnostunut selvittämään, oliko se sisällisodan uhri. Riitti vain että se oli yli 50 vuotta vanha ja tarpeeksi maatunut tapaus.

Gunter Grasskin tuli paljastaneeksi että natsi-Saksan palvaluksessa oli suomalaisia lottia, sillä hän koki itse heidän hoivissaan hyvän huolenpidon. Tästäkin Lotta-järjestöt ovat tuhonneet kaikki arkistotiedot. Väinö Linnan haastatteluista täytyi aikoinaan sensuroida kaikki hänen vihaa ja ironiaa puhkuvat läusuntonsa lotista. Jatkosodan historiallista selvitystä saatiin vuoden aikana aika monta pykälää eteenpäin. Mussolinin massiivinen tuki Suomelle taliv- ja jatkosodassa paljastettiin ja sen aktiivinen sensurointi suomalaisesta historiamuistista ja asiakirjoista.

Suomalaisia sotaa ja sisällissotaa käsitteleviä propagandistisia elokuvia tehtailtiin minibudjeteille vanhojen viiteryhmien viimeisillä voimilla mutta tietysti kovin suurella paatoksella. Tuntuu kuin realismi olisi täysin mahdotonta suomalaisen sotatrauman käsittelyssä. 2007 valmistunut elokuva, joka julkaistaan ulkomaisilla festivaaleilla ensin, käsittelee sisällissotaa romanssin kautta: valkoinen souri rakastuu punaiseen sotavankityttöön. Voiko todellisuudelle vieraampaa suloista valhetta psykoottisesta vihan vaiheesta ja veljessurman puna-valko-fasistisesta menneisyydestä enää keksiä? Mannerheimin tulevalle soturifantasialle kerättiin muhkeat tuotantorahat - ja armeijakin rahoittaa tätäkin elokuvaa kuten muita ryhdikkäitä värväyselokuvia. Sota jalostaa uljasta kansaa.

Nuorten pahoinvointia yritettiin taas ohittaa syyttämällä internettiä mm. nuoren terroristin ongelmista. Kukaan poliitikko ei puhunut koulukiusaamisen väkivallasta. Kovan ja armottoman kasvatuskulttuurimme emotionaalisia puutteita ihmetellään mutta järjestelmällinen projekti suomalaisen mielenmaiseman avartamisesta puuttuu. Autot viedään kalliiseen merkkihuoltamoon ja lomia suunnitellaan tarkkaan mutta kaikille lasten kasvatus ja omien aggressioiden kohtaaminen ei ole itsensä kehittämistä vaan rasite ja ahdistus. Kolmasosa suomalaista kannatti vielä väkivaltaa itsestäänselvänä osana kasvatusta. Vahinko kiertämään vaan, elämä on kovaa ja lasten on hyvä se käsittää jo vanhempien kourissa.

Suomalaisen pop-kulttuurin vientiin herättiin vasta nyt kun vuosia itseään kaupanneet nuoret bändit menestyivät maailmalla. Apocalyptica sai vasta kymmenen vuoden raatamisen jälkeen ensimmäisen kerran menneenä vuotena vientitukea, kun olivat ensin repineet selkänahastaan tuhansia keikkoja usein nollabudjetilla. Ruotsissa taas isot levy-yhtiöt uskovat nuoriin tuottajiin, joilla on käytössään laajat resurssit tuntemattomankin mutta kyvykkään bändin markkinointiin. Suomalaisesta designista on puhuttu 50 vuotta mutta sisäpiirisysteemin rahoitus menee yhä teollisuudelle ja alitoksille eikä nuorten designereiden omiin innovatiivisiin proggiksiin. Maailmalla yksilöllinen elintasotuote on kovaa kamaa, kun taas kansainvälisille huonekalumessuille raijattiin isolla rahalla Alvar Aallon ja muiden vanhojen partojen huonekaluja ja puisia palleja.

Luovuudesta on puhuttu paljon mutta tuloksia on vähän. Suomalaisia kulttuurin aloja ohjaa umpimielinen ja ahdas tapakulttuuri, jolloin nimi ja ystävät merkitsevät enemmän kuin tuotokset. Erilaisuus on yhä rasite kulttuurin luoville voimille. Luovuuteen ja sen mahdollistamiseen ei rahoja haluta sijoittaa. Superyliopiston hurja lobbaaminen korostaa teollisuuden palvelukseen asettautumista ja luovien taidealojen "kesyttämistä" vieläkin kovemmalla kädellä.

Suomalainen elokuva ei päässyt Saksan Berlinareen edes yhdenkään lyhytelokuvan voimalla ja Elokuvasäätiö ei vieläkään ymmärrä kuinka pinnallista ja avutonta suomalainen elokuvakerronta on. Keskitytään suomalaiseen markkinointiin ja suomalaisuuden ikonisiin ja turvallisen nostalgisiin kliseisiin, jolloin ei ole tiedossa mitään eurooppalaista vuorovaikutusta. Käsikirjoittajat on hylätty markkinointimiesten masinoinnin alle.

Erilaista teatteria juhlittiin suuren haloon kanssa vasta kun se kävi käsiksi kansallisaarteeseen. Pelkoa ja ahdistusta oli odotuksissa havaittavissa mutta... kuitenkin teatterikriitikoille ja kulttuurieliitille oli tärkeintä että "se kunnioitti alkuperäisteoksen henkeä", "Se oli uskollinen Väinö Linnan linjalle". Huh, se onkin kiva ja sympaattinen perinteen jatkaja.

Suomettumisen outous ja jämäkkä lumo on yhä samanmielisyyden ja muuttumattomuuden ylistyksessä. Taiteen pyhä tehtävä on suomalaisessa "kulttuurissa" yhteisten ja tuttujen arvojen ylläpidossa eikä sen sallita hyväksyttävästi ilmenevän taiteilijan itseilmaisun ja temaattisen kyseennalalistamisen välineenä. Itseilmaisu ja tutkielma ovat kauhistus kulttuurin junttapositivisteille.

Kilpailukulttuuria ihmeteltiin toimittajienkin voimalla mutta TEHY uskalsi vihdoinkin näyttää keskisormea oikeistolaiselle palkkakulttuurille ja lamapelotetta käyttäville, jotka ovat ajaneet maatamme jyrkästi eri suuntaan kuin muissa pohjoismaissa. Rikkaus syntyy todellisuudessamme lähes aina sortamalla, halpatyövoimaa hyväksikäyttämällä, ylitöihin pakottamalla, rikkauden illuusiota ihastelemalla - usein naisten lehtien kautta.

Kaikki on politiikkaa.

Kuinka saamme toivoa?

Kuinka saamme vuodesta uuden?
Emmekä vain toistuvan kuukausijonon?

Uskalla.
Puhu.
Näe.

Kunnioita havaintojasi ja mielipiteitäsi.

Humaaninen ryhmä syntyy vain aidoista yksilöistä.

Yksilöllisyys syntyy rohkeudesta.

Myötäily antaa hetkellistä turvaa ja varmoja roolinaamioita mutta luo hyvin turvattoman ryhmävalheen ja valheellisen yhteiskunnan, jossa on paljon piiloaggressioita. Suomalainen myötäilyn ja samanlaisuuden umpimielinen kulttuuri on aktiivisesti tuhottava.

Iloista uutta vuotta.
Onhan se uusi?

YLE Uutisten teettämä selvitys kertoo, että perusoikeuksia pidetään tärkeinä.
Vain yksi prosentti vastanneista ei pitänyt mitään niistä tärkeinä. Vastaavasti neljännes vastaajista (tosin vasemmisto-vihreät -painotteisesti) piti kaikkia perusoikeuksia niin tärkeinä, ettei niistä mistään voida joustaa edes poikkeusoloissa. - Yle


Ohjaaja Kari Väänäsen kommentti yhteiskuntavastuuseen ( - IS 29.12.2007):
Mielivalta vastaan kansalaiset - IS

Vuoden levy 2007

Pan Sonic Katodivaihe


Vuoden teko 2007

Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen
ja aiheellisten pakolaisten suojelu kansalaistottelemattomuutena


Vuoden takapakki 2007 i

Suomalaiset tilastot ovat syöksyneet jyrkästi alas väkivallan voimalla.
Kiitos Matti Vanhanen valtion ahneesta viinaveron alaskiskaisusta,
kilpailukyvyn tähden.

Preliminary figures show a 7% rise in reports of crimes filed
with the police in Finland. Statistics show an increase especially
in assaults and cases of driving while intoxicated. - YLE news fi

Maakuntien välisiä eroja voi havainnollistaa vertaamalla henkirikosmääriä
ulkomaiden tilanteisiin. Esimerkiksi Lapissa surmataan asukaslukuun
suhteutettuna enemmän ihmisiä kuin Länsi- ja Keski-Afrikassa. - Kaleva

Vuoden takapakki 2007 ii

Tietosuojan ja yksityisyyden suojan harkittu ja nopea vähentäminen ilman julkista keskustelua.

Biometristen, sormenjälki-, varallisuus-, työhistoria-, uskonnollisuus- ja henkilötietojen luovuttaminen lukuisten nimeämättömien kansainvälisten tiedusteluorganisaatioiden, poliisijärjestöjen mm. Interpol ja Suomen poliisin huomaan uusien passien omistajilta. Kuten tiedämme, Interpol luovutti vapaaehtoisesti natsi-Saksalle kaikki arkistonsa ja rotutietokantansa ennen toista maailmansotaa. Ketään Interpolin johtohenkilö ei tuomittu luovutuksesta.

1)

" Sisäministeriön biopassiprojektin projektipäällikkö Tommi Rakshit valisti kuulijoita passien tekniikasta. Kun passilakia luki nämä uutiset luettuaan, niskakarvat olivat syystä pystyssä.

Voi miksei meillä ollut kaikkea Tommin kertomaa tietoa hallintovaliokunnassa kun laadimme mietintöä uudesta passilaista? En olisi ollut läheskään yhtä huolestunut passin tietoturvasta jos olisin tiennyt, miten suojaus on toteutettu. Suomen passit nimittäin suojataan paljon paremmin kuin useimpien muiden maiden. Esimerkiksi Hollannista, Saksasta ja Yhdysvalloista kuuluneet uutiset ovat olleet todella pelottavia: passien RFID-sirun suojausten murtaminen ja tietojen kopioiminen on ollut jopa naurettavan helppoa.

Suomessa on kuitenkin otettu käyttöön sellaisia suojauksia, joita kaikki maat eivät käytä. Valitettavasti passitekniikan määrittelevä ICAOn standardi ei kuitenkaan salli kaikkia suojauksia, jotka Suomessa olisi haluttu ottaa käyttöön, järjestelmästä olisi saanut vielä varmemmankin.

Kaikkia väärinkäyttömahdollisuuksia järjestelmä ei estä. Esimerkiksi jos passin tietojen salalukijalla on hallussaan passin tietosivun valokopio eli kopio passin tietojen avaimesta, tiedot voi lukea, tosin salakirjoitetussa muodossa. Tällä hetkellä tietokoneiden laskentateho ei salakirjoituksen avaamiseen vielä riitä, mutta avain on niin lyhyt, että muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen.

Suuremman ongelman mielestäni muodostavat kuitenkin passeja lukevat raja-asemat. Niiden tietokoneisiin kertyy valtava tietokanta rajan ylittäneiden ihmisten henkilötietoja ja biometrisiä tunnisteita. Nämä tiedot ovat identiteettivarkaille kullan arvoista tavaraa, ja on vain ajan kysymys, ennen kuin näihin tietokantoihin yritetään murtautua. Raja-asemille kertyvien tietojen suojaamisesta ei ole kuitenkaan olemassa mitään kansainvälisiä sopimuksia. Totalitaaristen maiden viranomaiset voivat myös itse käyttää näitä tietokantoja tarkoituksiin,
joita me pidämme sopimattomina. "

- Jyrki JJ Kasvi

2)

" Kansainvälinen tietosuojajärjestö Privacy International on jälleen
arvottanut maailman maita yksityisyydensuojan perusteella.
Suomessa tilanne on heikentynyt viime vuodesta, järjestö arvioi.
Suomi sijoittui tämänvuotisessa International Privacy Ranking -
vertailussa punaiseen kastiin, mikä tarkoittaa yhden pykälän pudotusta
seitsemän värin asteikolla. Punaisissa maissa on järjestön mukaan
systeemisesti epäonnistuttu yksityisyyttä suojaavien rakenteiden ylläpitämisessä.

Suomen ongelmiksi lasketaan muun muassa työnantajien oikeus
sähköpostiseurantaan ja poliisien kyky hankkia verotustietoja
matkapuhelimella liikennerikkurien sakottamiseksi. Privacy
International mainitsee ongelmaksi myös matkustajien seurannan
Helsingin liikenneverkostossa ja nostaa esiin laajalti tarjotut
paikkatietopalvelut nuorison seuraamiseksi. "
- www.digitoday.fi/


3)

Effi:n Isoveli-palkinnot parhaiten orwellilaista
valvontayhteiskuntaa Suomessa edistäneille viranomaisille ja yrityksille

Effi Seminaarivideot:
http://www.effi.org/tapahtumat/bb-seminaari-07-videot.html

Lehdistötiedote: Isoveli iskee Ruotsista käsin
Ruotsin puolustusvoimien vakoiluyksikkö tulee saamaan kopion kaikista suomalaisten
länsinaapurimme kautta kulkevista sähköposti-, faksi- ja puhelinviesteistä. Ruotsin
lakiesitys käytännössä mitätöi suomalaisten viestintäsalaisuuden.
*Laki on jo voimassa.


FBI rakentaa maailman suurimman biometrisen tietokannan

KW: Mitä tapahtui Suomessa vuonna 2007 vuoden tapahtumat katsaus mitä tapahtui vuonna .