Breivik psykiatrisena nukkena

   Breivik Norjan kansallisen eheyden uhkana ja nationalismin takeena.
 
 Mitä tämä tarkoittaa?

I
Breivik on vain kahden asiantuntijan toimesta julistettu vastuuttomaksi ja syyntakeettomaksi.

Aivan samoilla kriteereillä 90% suomalaisista murhaajista todettaisiin myös syyntekeettomiksi psykoottisen episodin johdosta. Suomalaiset murhaajat eivät yleensä muista tekoaan humalan jälkeen mikä on vielä suurempi perusta mielenhäiriöklausuulille kuin Breivikin suunnitelmallinen, ideologisesti  perusteltu, monivaiheinen  projekti. 

Breivikin neuroottinen käyttäytyminen mm. pöpöjen suhteen ei ole diagnostisesti mitenkään eriävä tavallisesta neuroottisesta ihmisestä, jota ei määritellä uhkaksi lähimmäisille eurooppalaisessa diagnostiikassa.

Breivik ei missään tapauksessa ole skitsofreeni. Sadistinen psykopaatti taitaa olla ideologiseisti liian vaikea määritelmä kognitiivisen terapiasuuntauksen kautta diagnooseja määritteleville psykiatreille.

• Breivikin teot skitsofreenikolle äärimmäisen epätodennäköisiäSkitsofreenikkojen rikokset eivät juuri koskaan ole suunniteltuja, kertoo Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma.

Breivikin syyntakeettomuusratkaisu on helpottavaa ns. norjalaiselle paradoksille eli oikeistolaiselle sosiaalidemokratialle kulttuurisysteemin tehokkuuden todisteena:
Omasta kulttuurista ja rodusta noussut vastustaja ja tuhoaja  onkin vain abstrakti trauma”demoni” eikä ideologinen vihollinen.

Kaiken lisäksi tällä ylipainottuneella hoitoasenteella osoitetaan maailmalle vielä lähivuosina "parantamalla" ja jopa vapauttamalla norjalaisen  normi- ja hoitokulttuurin riemuvoittona yksilön muuntamisessa, ”palauttamisessa” normikansalaiseksi. Ideologista psykiatriaa, humaani versio Neuvostoliittolaisesta psykiatriasta. Hyväntahtoista mutta silti ideologisesti ladattua nationalismin suojelua.

Yhteiskunnassa ei täten siis olekaan ideologista "syöpäpesäkettä" ja todellista uhkaa vaan vain kontrollihoitoa tarvitseva yksilö, joka on hukannut normaaliutensa/ norminsa.
Breivikin isä on suuri ideologinen ongelma nationalistiselle ”normaaliuden” politiikalle: hän on menestynyt sosiaalidemokraatti ja peruskansalainen systeemin silmissä. Kuinka menestynyt sosiaalidemokraatti voisi kasvattaa ideologisen vihollisen?

II
Jos B julistetaan vain psykiatriseksi tapaukseksi, niin poliitikoilla ei siis ole ideologista vastusta -  eikä vastuuta kulttuurisesta ongelmasta ja tilanteesta - ja niin poliitikoiden takaama eheä konsensusunelma yhtenäiskulttuirn jatkumisesta, tapakristillisestä Norjasta ja Afganistanin sodan viattomasta osallistujasta, jatkuu.

Nationalismi ja tiukka ryhmäidentiteetti on aatteena ja itsestäänselvyyden , oikeastaan brändin eetoksena johtajille tärkeä resurssi. Kun vallan perusteen on ”identiteetti” niin valtaa ei tarvitse perustella rationalistisesti ja ideologisesti.
”Olemme norjalaisia ja näin norjalaiset toimivat, näin oikea norjalainen äänestää”. Vaikka aito humanistinen ja vasemmistolainen sosiaalidemokratia olisikin haihtunut norjalaisen sosiaalidemokraattisen teknokratian ja massojen tyynnyttämisen sisältä.


Tuore psykiatrien lausunto skitsofreniasta on varsin riittämätön, sillä B suunnitteli toimintaansa hyvin täsmällisesti, toimintakykyisesti, pitkäjänteisesti ja tunnollisesti ja boostasi itseään vielä hormoneilla saadakseen ideologisen vastustajan ja inhoamiensa monirotuistan nuorten tuhottua. Breivikin toiminta ei eroa mitenkään suuryritysten toiminnasta.

Breivikin neutralisoimisella potilaaksi on tärkeä ideologinen efekti.

Aivan kuin harkittua ja taktista pahuutta ei olisi ideologisten päämäärien tavoittelussa. Breivikin psykologinen profiili ei eroa lainkaan Napoleonista, Aleksanteri Suuresta ja Hitleristä. Älyllisesti hän on vain aika kaukana näistä suurista psykopaattikenraaleista. Vallanhimossaan ja narsismissaan tasavertainen.

On vain kontrollin häiriöitä nationalistisessa eheydessä ja yksilön indoktrinaatiossa.

• Pahuuden ja fasisismin kieltäminen ideologisena voimana on minusta degeneroituneen sosiaalidemokratian oire ja pakkomielle. Systeemi kieltää omat synkeät varjonsa historiasta ja vallitsevista  ”tavoista” (pakkokristinusko ja hyvän kansalaisen määrittäminen mm. kirkollisen tapaperinteen kautta).

Ideologista toimintaa ei voi neutralisoida psykiatrisella ulossulkemisella.
Se jatkuu virallisista diagnooseista huolimatta vanhan nationalismin uutena puhtausoppina riippumatta psyykkisen tasapainon määritelmistä.

Itse kannatan ehdottomasti 60-luvun ruotsalaista auttavaa ja tasaavaa sosiaalidemokratiaa yksilön perustoiminnan ja vapauden turvaamisena sekä valtion kansalaisten hyvinvoinnin tarkkailua sekä resurssien jakamista progressiivisesti.

Mutta hyvinvointivaltio ei tarkoita ”kristillistä” nationalismia (kuten Norja nyt on) toiminnan ytimessä. Ei missään mielessä eikä nimessä. ( Mm. Surujuhlat järjestettiin kirkoissa vaikka suuri osa uhreista ei ollut kristittyjä)

 Norja kuitenkin on omituinen kudelma sosiaalidemokratiaa ja konservatiivioikeiston ummehtuneisuutta rikkaan öljvaltion kulttuurisena stagnaationa ja peiteltynä nationalismina. Oikeistonationalismia turvattuna sosiaalidemokratian teknokratialla.

Norjalaisten maailmankuvalle hullu on nyt turvallisin ratkaisu ja poliittisesti johtajille rauhallisin lavaste sillä selkeä SISÄINEN ideologinen vihollinen olisi norjalaiselle kansankotiajattelulle kauheaa.

• Kun joukkomurhaajaksi paljastui kirkkoa ja Jumalaa kunnioittava sosiaalidemokraatin nationalisti-poika, nousi konservatiivisella Norjalla pala kurkkuun. Ei kai aggresiivinen kirkon fundamentalismi korjaa nyt hedelmää? Ei kai Jumala ole hylännyt meidän puhdata ja neuroottisen korrektia Norjaa?

Kulttuurisen vastuun ajatus Breivikistä kaikkien systeemissä toimineiden vastuuttomien saarnamiesten, uskontonationalistisen sumutuksen ja nationalismilla nukuttavien poliitikoiden jatkeena olisi prosessina ollut todella laaja prosessi. Kirkon ankara yhtenäiskulttuurifantasia on kuitenkin hyvin voimakkaasti vihan perusta, oli viha psyykkisesti häiriintyneen suorittama tai ei.

Norjassa samankaltaisuuden eetos ja kulttuurisen ylpeyden hegemonia on ollut vieläkin voimallisempi ja korruptoivampi kuin Ruotsissa. Aika paljonkin.

Norjalaiset Kirkon polttajat eivät olleet kulttuurin ulkopuolelta tullut ilmiö/häiriö vaan kirkollinen puhe demonisista voimista, tuomiopäivään nojautuvasta syntiopista  ja pyhän seurakunnan/valtion vastustajista tietysti luo ns. demonisia voimia.

• Norjassa liehuu kulttuuriskandaalina nyt ”Min kamp” -kirja ja  sen kirjailija. Knausgård on tarkastellut kansallisen yhtenäisyyden prosessia Norjassa Breivikinkin suhteen, johon poliitikot heti ensi minuuteista lähtien hyödynsivät poliittiseksi puheeksi Breivikiä. (linkki lataa pdf-tekstin)

Breivik ikään kuin käytettiin loppun parissa viikossa poliittisena ja nationalistisena uhopuheena, joten hänen neutralisoimisensa hulluksi olisi paras vaihtoehto vallassa oleville poliitikoille. Kun Breivikin taustoja ja Norjan nationalistista totaliteettiajattelua olisi pitänyt selvittää, Breivikin funktio poliitikoille muuttui: hänestä tulikin uhka eikä enää hysterina väline.

Funktionaalisen Psykopatian eli sosiopaatin määritelmästä:

• Psykopaatti on siis henkilö, joka käyttyäytyy harkitun psykoottisesti päämäärien saavuttamiseksi mutta ei ole psykoosissa. Tämä on käsitteellisesti hieman hankalaa mutta tämä liittyy psykopaatin määritelmään ja kyvykkyyteen harkintakykyisena sekä hyvinkin sosiaalisesti kyvykkäänä, responsiivisen päättelykykyisenä toimijana.

III
Yhtä oireellisena ilmiönä Breivikin hiljentämisenkin rinnalla näen iskun taustalla sen, kuinka poliisikomentaja esti iskuryhmän etenemisen saarelle ja kielsivät mm. helikopterin täysin epärationaalisesti vastoin tarkoin 8 kk aikaisemmin harjoiteltuja toimintataktiikkaa.

Tämä näyttää valitettavan lavastetulta näytelmältä, jossa poliisin tarkkailun kohteena ollut henkilö on päästetty ehkä tahallaan irti luomaan pelon ilmapiiriä poliisivaltion ja virkamiesten yms kontrolli-ilmapiirin ja poliisin lisärahoittamisen mahdollistamiseksi. Poliisilla oli lisäksi terrorismiharjoitus kaupungissa vain päiviä ennen tapahtumaa - mystisesti harjoituskin tapahtui ilman ilmoitusta asukkaille vaikka polisijohto vannoi tarkoituksena olleen harjoituksesta tiedoittaminen "paniikin välttämiseksi".

Tämän sanon ilman laajempaa teoretisointia - vain  viranomaisten toimintojen outoihin perusfaktoihin nojaten.

Breivik on mutten kuin suoraan "Miehet jokta vihaavat naisia" -kirjasta. Kirja ei pohjimmiltaan olekaan fiktio, siitä sen hillitön suorio kömpelöstä kielestä huolimatta.

• Ove Knausgård  - 'Min Kamp'

1. Norjalainen kohukirjailija Karl Ove Knausgård on kuusiosaisessa romaanisarjassaan 'Min Kamp' käsitellyt rankasti, paitsi omaa elämäänsä, myös läheistensä elämää, oikeilla nimillä mainiten. Kari Hesthamarin radiodokumentti tuo keskusteluun nyt ex-vaimon näkökulman. Ohjelma on herättänyt Norjassa paljon huomiota. Miltä tuntuu kun yksityiset asiat paljastetaan kaikelle kansalle ja ihminen muuttuu osaksi romaania ja julkisuutta?

Radiodokumentti  ::
PDF teksti in English :

• :: Englanninkielinen käsikirjoitus löytyy netistä

 

• " Kukaan ei voisikaan käsitellä Norjan tapahtumia ”epäpoliittisesti” tai ”tasapuolisesti”. Breivikin teko, kuten kenen tahansa terroristin, koulusurmaajan tai Turmiolan Tommin, ei tapahdu tyhjiössä yksinkertaisesti siitä syystä, että ihminen on pohjimmiltaan maailmassa elävä ja siihen kasvava olento. Mitään merkityksellistä tekoa ei voi erottaa siististi yksityiseen ja yleiseen osaan.

Norjassa Afganistan-kohu:

• "Sota on parempaa kuin seksi"

Raiskauskulttuuri ja vapaa ratsastaja

• Valmentamiaan pikkutyttöjä hyväksikäyttänyt saa jatkaa työtään 

 
 Kun STAKES kielsi suomalaisen raiskauskulttuurin tutkimisen tutkijoilta, tavoite tälle peittelylle oli selkeä. Haluttiin kieltää suomalaisen kulttuurin synkkä osa-alue. Kaikki tilastointi ja haastattelu kiellettiin oikeustoimien uhalla. Jatkosodan jälkeen lasten raiskaaminen yleistyi hurjalla tavalla sodasta traumatisoituneiden miesten ja naisten toimesta.

Vieläkään ei ole tehty tieteellistä tutkimusta raiskauskokemusten yleisyydestä.
Itävallassa naisten kokema raiskausprosentti on tutkittu. Se on 23% naisista. Suomessa lukumäärä on suurinpiirtein sama. Sukulaisten, työtovereiden ja tuttavien tekemistä raiskauksista ei puhuta jotta oma maine säilyisi.  Toisen väkivaltainen riisuminen tai fyysinen kopelointi on jo raiskaus. Psyykkinen trauma on usein sama.
Suomessa väkivalta on luonteva osa kasvatusta.
33% suomalaisista kannattaa kasvatusväkivaltaa luontevana toimintana lasten suhteen. Kummasti aikuisten työpaikalla sitä ei hyväksytä pomon kasvatusmetodeiksi - enää. Vallalla on Suomen muinaisen kasvattajan eli kirkon  irvokas opetus että väkivalta "kurituksena" tekee lapsista nöyriä ja tottelevaisia - mutta ei väkivaltaisia.

• " IltaSanomien vetoomuksen allekirjoittaneen Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan hyväksikäyttö on Suomessa paljon luultua yleisempää. - Olen katastrofaalisen huolestunut Väestöliiton tutkimuksesta (2006), jossa kysyttiin puolelta Suomen kahdeksasluokkalaisilta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Yli kymmenellä prosentilla tytöistä ja pojista oli kokemusta kaltoinkohtelusta, joka sisältää fyysistä koskettamista tai pakottamista.  - Meillä ei ole oikein systeemejä, mihin uhreja voidaan ohjata, jos lapsi tai nuori kertoo hyväksikäytöstä. Tiedämme, kuinka kuormittuneita sosiaalipuoli ja erilaiset hoitoyksiköt ovat."- IltaSanomat

Useimmat raiskatut torjuvat tietoisesta mielestään raiskauskokemuksen eivätkä pysty varsinkaan gallupkyselyissä siitä puhumaan. Trauma vaikuttaa kuitenkin masokistisesti tai sadistisesti ihmisen käyttäytymiseen.

• Sadat suomalaislapset ja nuoret kokevat vuosittain seksuaalista häirintää opettajan taholta, kertoo Yle. Opettajat mm. hyväilevät lasten kasvoja tai reisiä sekä hierovat pyytämättä oppilaan hartioita.
  

• Anna Kontulan blogi: Ongelmanuoret ja lastensuojelu

Oikeustieteilijä:

• Rippisalaisuus on ongelma lastensuojelulle  - Kaleva.fi

• Finnsanity blog: Suomalainen raiskauskulttuuri

• Finnsanity blog: Raiskattu tyttö kylän uhkana

Kansankodin pimeämpi puoli

Radioateljee: Kansankodin pimeämpi puoli

Ruotsia ravisti 1990-luvulla ennen näkemätön poliittisen väkivallan aalto.
Maahanmuuttajia ja aktivisteja tapettiin, autopommit räjähtivät, Stieg Larssonin kaltaiset toimittajat pelkäsivät henkensä edestä.

- Kuuntele

Lataa mp3 klikkaamalla hiiren oikealla näppäimellä Lataa tai normaalisti kuuntele selaimessa avautuvan sivun linkistä:

• Kuuntele
  
  

Raskaan rasismin aikakausi Suomessa - 90 vuotta sitten

 

Onko Suomi kärsinyt laajasta rasismista?

Vuosisadan alussa Suomessa oli orjuutta.
Rakenteellista rasismia, poliittista ja taloudellista yhteiskuntaluokkarasismia, samalla kieli-, uskonto- ja kulttuurirasismia pahimmillaan eliitin ehdoilla.

Työläiset ja maatyöläiset tekivät nälkäpalkalla töitä suomenruotsalaisille porvareille, jotka vetivät hurjaa voittoa bisneksestään halpatyön "unelmamaassa".

JOS töitä oli ilman työsopimuksia työläiselle, muuten edessä oli nälkä, aliravitut lapset, puutossairaudet ilman lääkärin apua ja kuolema. 

 Sisällissodan taustalla oli hirvittävää kurjuutta. Erittäin hyvin orjatyöllä ja elintarvikepuutteen vedätettävillä keinotteluhinnoilla ansaitsevat porvarit estivät lahjonnalla ja palkatuilla venäläisillä kasakoilla ensimmäisen vasemmistolaisen eduskunnan valtalaki-pyrkimykset, jolla olisi varmistettu hintatason vakautus ja palkkatason valvonta ilman kiskontaa ja leivänpuutetta jokaiselle suomalaiselle. Myös työläisen lapselle. 

Juuri ennen sisällissotaa suomenruotsalaiset porvarit jopa määräsivät härskisti työläisiä tekemään ilmaiseksi työpäiviä, jotta Euroopan sekava tilanne ei olisi vähentänyt porvarien normaalin muhkeaa voittokatetta bisneksestä.

Suomi oli uskomaton eriarvoisuuden julma teatteri.

Mutta oikeistolaiset porvarit halusivat jopa omalla laittomalla palkka-armeijallaan jo 1914 varmistaa ja valmistella sotaa, että suomalaisten työläisten palkat eivät nousisi ja ettei alkeellistakaan sosiaaliturvaa tulisi suomenruotsalaisten hallitsemaan Suomenmaahan. Ja ettei saksalaisesta kuninkaasta ja saksalaisesta maakuntalipusta haavelevia porvareita rajoittaisi eduskunnan demokratia eikä työläisen riittävä palkka rasittaisi mahtavia porvarien unelmabisneksiä.

Sota tuli nälkäkuolemien maahan, rakenteellisen vihan, kirkon varmistaman ja erottelevan häpeän ja epätasa-arvon seuraamuksena.


Toivoisin, että tämän hetken oikeistolaiset nationalistit lukisivat oikeaa suomalaisuuden rehellistä historiantutkimusta ja samalla ehkä  jopa omien köyhien esi-isiensä historiaa valkoisen porvari-Suomen julmassa historiassa.

Samaistuminen "voittajien" ylimieliseen kokoomukseen tai kansan nationalistiseen perussuomalaiseen eetokseen ei tuo ideologista ratkaisua kansan tahtoon ja kansan tarpeisiin hyvinvointiyhteiskuntaidean palauttamiseksi.

Rasismi on ylimielisyyden luomaa väkivaltaa. Etuoikeuksien fantasia. Me tosikristityt, me tosisuomalaiset, me tosi etuoikeutetut, me Jumalan luomat heterot, me Jumalan siunaamat. Valittu kansa herrojen armosta.

Pelkoa alistavan vihan voimalla, selvittämättömiä historiallisia asetelmia, huonoa kollektiivista omaatuntoa, oman lapsuuden kasvatuksen traumoja,  moraalista paniikkia tietämättömyyden seurauksena.

Suomen suojeleminen valtiona ja itsenäisenä yksikkönä ei tarkoita rasistista fobiaa vasemmistoa tai tummaa ihmistä kohtaan.

Halu samaistua eliitin nationalismiin ja huolettomaan ylpeyteen tavoiteltavista etuoikeuksista on kaukana solidaarisuudesta oman yhteiskuntaluokan ihmisille.

Poliittinen toiminta kokoomuksen Suomen myyntioperaatiota vastaan tarvitsee poliittista ja praktista tiedostamista porvariston keinoista kansan hallinnassa ja manipuloinnissa mm. nationalismin mielikuvien kautta.


- Historiaa porvarien vuoden 1915 Saksa-keskeisestä NATO-projektista  mm.:

 " Tätä lainkohtaa voidaan tulkita siten, että suomalaiset, jotka auttoivat jääkäreitä siirtymään Saksaan, olivat myös syyllisiä samaan perustuslain vastaiseen toimintaan. On huomionarvoista, että jääkäreiden 1918 palatessa Suomeen vuoden 1734 laki oli edelleen voimassa Suomessa "

• Myös suojeluskuntien johtajista 90% oli suomenruotsalaisia porvareita, rahasukujen perillisiä, rahan vallan takaajia. Suomalaisen rasismin ylpeitä taistelijoita.

• http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4k%C3%A4riliike#J.C3.A4.C3.A4k....

Maalaus Ville Löppönen

II

Yletön rikastuminen on aina pahimman luokan rasismia, matalapalkkaisuuden hyväksikäyttämistä.
Vain halpa siivooja, halpa opettaja ja halpa sairaanhoitaja mahdollistaa tuloeron ökymiljonäärin miljoonavyöryn.

Resurssit on jaettava valtiossa, joka haluaa olla uudistuva. Rikastuminen ei ole oikeus, ei varsinkaan etuoikeus hyvinvointivaltioon uskovilla. Kestävä kapitalismi laittaa rahat kiertoon ja hyvä minimipalkataso ja hyvien arvojen mukaan arvostettvien ammattien hyvä tulotaso laittaa rahat tehokkaimmin kiertoon. Johtajien ylipalkkaus on vain palaamista vuosisadan alun porvarien elitistiseen hegemoniaan ja yhteiskuntaluokkien repimiseen.

Uransa koulukiusaajana aloittanut Stubb:
Alexander Stubb tunnusti Tv-uutisissa avoimesti, että EU on alunperinkin ollut sosiaalidarwinistinen projekti

• "Euro on lähtökohtaisesti darwinistinen järjestelmä, jossa vahvat pärjäävät" - Stubb

Mitä, eikö uljas uusi Eurooppa olekaan yhteistyön mekka?

Mitkä olivatkaan kokoomuksen iskulauseet, kun EU mytiin suomalaisille ennen äänestystä?



Suurin epäkohta rasistisessa Suomessa on tällä hetkellä pätkätyöläisiin kohdistettu rasismi. Aihe, jota SDP ja perussuomalaiset, kansan ritarit, kovin vähän käsittelevät.

Pätkätyöläinen tekee useasti  kolme - viisi kertaa pienemmällä palkalla raskaampaa työtä kuin ammattijärjestöjen turvaamat eliittityöläiset samalla työpaikalla.

Nokiakin on rikastunut etupäässä nuorilla alipalkatuilla mutta uskomattoman idearikkailla nuorilla insinööreillä (verrattuna esim. Ruotsin IT-alaan) sekä varsinkin nimettömillä tehdastyöläisillä, joille on maksettu alimmillaan 70 e kuukaudessa ylitöiden kera unelma kännyköiden tehtailemisesta. Se ei tuo mitään kohtuullista elintasoa edes Aasiassa, varsinkin kun moni nuori on sukunsa orja ja maksaa palkkansa suvulleen.

Elop jatkaa Nokian purkamista hymyillen

Elop jatkaa Nokian purkamista hyvin rennosti medialle rallatellen:

• "Nokian Elop: määrät nyt tärkeämpiä kuin raha"
  
  http://www.tietokone.fi/uutiset/nokian_elop_maarat_nyt_tarkeampia_kuin_raha

Nokian hallitus ainakin tajuaa, mitä tämä ivallinen lausahdus tarkoittaa Nokian olemukselle suhteessa Microsoftin strategisille tavoitteille.


Microsoftille Nokian kännyköiden halpuus on automattisesti suhteessa enemmän kassakoneen kilinää.
Rahat juoksevat Microsoftin käyttöjärjestelmän maksuista Nokialta pois kiinteällä osuudella. Määrät ovat siis automaattisesti Microftille tuloa, mitä ne eivät Nokialle ole.
Mitä halvempi nokialainen, sitä enemmän voitto-osuutta Microsoftille ja käyttäjien sitouttamista Microsoftille raudasta riippumatta.

Ja mitä pienempää katetta Nokia saa, sitä varmempi Microsoft on siitä, että entinen software/hardware-yhdistelmäjättiläinen on kuohittu pelkäksi komponenttikastraatiksi, pikku pajaksi, jota Troijan hevonen voi johtajana hajauttaa ja purkaa.

Nokian voima (ja kehityksestä ulosjäämisen tekosyynä samalla vääristynyt suuruudenhulluus) oli sen kokonaisvaltaisessa itsenäisyydessä mutta aivan selvästi Nokian hallitus on päästänyt irti vastuusta ja  visioista ja näin ottanut jättiläisen yhteistyökumppaniksi ja virheiden harhauttavaksi peittämiseksi, jotta Nokian hallituksen ei itse olisi tarvinnut selvittää omia strategisia ja  ongelmiaan, johtajakontrollin täydellistä puutetta ja vastuutaan kehitystyön jumiutumisesta software puolella hardware-puolen johtajien vallanhimoisen diktatuurin takia.
Irtipäästäminen on aina helppoa.

Vastuuttomuuden ensimmäiset askeleet ovat aina helppottavia. Seuraamukset ovat sitten eri asia.

"Nokian kurssireaktio oli suhteeton"

http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/omaraha/uutiset.jsp?oid=201111104769

Ei ole.

Kysymys ei ole vain uusista tuotteista vaan Nokian toimintakyvystä, menneen brändin tuhoutumisesta Microsoftin narttuna, itsenäisyyden menetyksestä, matkimisesta, kyvyttömyydestä olla sisällöntuottaja insinööridespoottien firmassa ja selvästä hallituksen impotenssista.

Nokia oli kokonaisuus.

Kunnes kokonaisuudesta ja menestyksestä tuli peruste kehitksen estämiselle menestyksestä ylpistyneille taaksepäinkatsojille ilman yhteistyötä humanistien ja sisällöntuottajien kanssa.

Tulevaisuus on sisällöntuottajien eikä kompnenttipajojen. 





--

* Software = ohjelma, grafiikka, käyttöliittymä, käyttötavat, visuaalisuus
Hardware = kännykän rauta, prosessorit

Kupliva homofobia ja suomalainen häpeäkulttuuri

 Kuinka määritellään hyvä hetero?

Nyt taas kuplivan homofobian taustalla on yhtenäiskulttuurin julmuus ja historia.

Kuninkaan ja aateliston vallan normatiivinen kuri hyvän, verotettavan kansalaisen määritelmäksi, joka naamioitiin myöhemmin kuninkaan ja keisarin jälkeen nationalismiksi. Suomalaisuudeksi. Virkamiesten ja kirkon valvomana, keskiajan tyyliin.

Me, kunnon kansalaiset.

Me, heterot, varsinkin lasten tuottamisesta kiitetyt heterot, jotka saavat yhteisöltä ja Jumalalta uhrauksestaan korkeimman kiitoksen ja statuksen - avioparina.

  
Homoista ahdistuvat ahdistuvat itse asiassa omista kokemuksistaan, siitä julmuudesta, jota itsekin ovat kokeneet pakottavassa kasvatuksessa ja varsinkin seksuaalikasvatuksessa. Useimmat meistä eivät vältämättä muista ollenkaan mutta emotionaalinen malli ja mustijälki on jäänyt näistä tulkintaa ja omakuvaa ohjaavista kokemuksista.

Meidät useimmat on peloteltu Suomessa hysteeriseen seksuaalikuriin, jotta olisimme häpeän kautta ehdollistettuja yhteisölle ja suvulle.

Kun yksilön intiimein ja epävarmin osa otetaan yhteisön julkiseen käsittelyyn ja siitä tehdään vapaan pilkan aluetta, niin yksilön kelpaavuus yhteisölle määritellään häpeän eikä kunnioituksen kautta. Kun erilaisuudesta luodaan pelote, normi on yksilölle turvapaikka ja erilaisten häpäisemisestä tulee turvallista hupia, oman normatiivisuuden vahvistamista toiseuden leimaamisen kautta.

  
Suomi on yhä häpeäkulttuuri, jossa helposti vertailtava "kunnia" ja titteli määrittää itsetuntoa ja sosiaalisia rakenteita.

Olemme perinteisesti häpeäkulttuuri siinä missä Japanikin.

Ev.lut. kirkko on tehnyt pahan karhunpalveluksen muututtuaan painostamattomaksi "kansankirkoksi" ja luovuttuaan homovihan ja helvetin saarnaamisesta "moderniksi kirkoksi" ilman että on käsitellyt avoimesti aikaisempaa fasistista olemustaan ja keinojaan  häpeäkulttuuria luovana instituutiona ja moralistisena tuomioistuimena. Kaikki kirkkoherraa ärsyttäneet joutuivat vähintään jalkapuuhun kirkkokansan tirskuttavaksi.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Ruotsi-Suomen kirkossa ei käytännössä rankaistu homoseksuaalisuudesta, demonisointi oli kohdistettu avionrikkojiin, avioliiton ulkopuoliseen heteroseksiin ja eläimiin sekaantumiseen. Antropologisesti tarkasteltuna miehiä palkittiin avioliittoon menemisestä siten että homosuhteiden jatkaminen oli sallittua JOS oli naimisissa - aivan kuten roomalais-kreikkalaisessa kulttuurissa, jossa kristinusko syntyi. Luostareissa on yhä sama moraalivapaus säilytetty keskiajan malliin palkintona kirkolle omistautumisesta. 

• kuuntele tutkijan keskustelua suomalaisen keskiajan rankaisukulttuurista

Menneisyys ei ole mennyt vaan elää meissä niin kauan kuin emme tiedosta väkivallan mekanismeja alkuperäisen kulttuurimme tuhoamisessa.

Kaava on hyvin yksinkertainen patriarkaalisessa väkivaltakasvatuksessamme.
Erilaisuudesta on tehty uhkaavaa ja ahdistavaa ja siksi ahdistumme erilaisuudesta.
Koemme siitä uhkaa, mikä on meilta häpäisemällä kielletty. Koemme kuolemanpelkoa erilaisuuden, toiseuden edessä, koska meitä on uhattu hylkäämisellä, jos emme muokkaannu ja alistu tunnottomasti yhteisön normatiivisiin standardeihin.

Avuttomuus muuttuu meissä julmuudeksi, koska käyttäydymme julmasti itseämme kohtaan toteuttaaksemme yhteisön julmuuden. Emme valitse ja kokeile vuorovaikutuksen tapoja ja seksuaalisuutemme ominaisuuksia vaan sopeudumme ja mukaudumme.
Jotta saamme kiitoksen ja hyväksytyn leiman.
Erialisuus on ollut syntiä.

Yhteisöä ja auktoriteettien "normi-ihmisen" mielikuvaa kohtaan.
Ihmisten seksuaalisista, emotionaalisista ja intiimeistä asioista on vallan kohteena tehty abstraktin metafyysinen ase  uskonnollisesti kontrolloidussa yhtenäiskulttuurissa: joudut helvettiin erilaisena, syntisenä, jos et usko Jumalaan, kirkkoherraan  ja heterokulttuuriin.

Yhteinen Varmuus on yhtenäiskulttuurin korruptoiva houkutus ja palkinto.
Ruotsin kirkko loi tottelevaisen alamisen systeemiä varten maailman tiukimman normi-ihanteen kansalaisesta ja siksi kuninkaan käskyllä  luterilaiseksi muutetussa Ruotsin kirkossa tapahtui maailman laajin ja kiihkein noitavaino teloituksineen suhteessa väestömäärään. 

Normatiivisuus on aina jaettua julmuutta ja ahtaan kurin ja konfliktien tuomaa valtaa eliitille. Normatiivisuus esitetään hegemoniana, joka ajaa eliitin etuja.


Moraali?

Moraali ei ole yhtenäiskulttuurin moralismia. Moralismi on yhteisön perusteetonta panostamista - moraali taas on yksilön valinta toimia yhteisen hyvän puolesta usein omaa välitöntä hyötyään vastaan.
  
Lahkot käyttävät moraalia moralismina erityisen tehokkaasti valtarakenteensa suojelemiseksi ja jäsenten eristämiseksi "muusta maailmasta".
Siksi moni lahko käyttää uudestaan kirkon muinaisia  ja "tehokkaita" oppeja nyt oman puhdasuskoisuutensa ja erottautumisen keinoina.


Kuinka erottaa moralismi moraalista?

Ei voida puhua arvoista kun puhutaan moralismista.
  
Homofobia ei ole arvo eettisessä skaalassa.

Kun puututaan toisen erilaisuuteen ja siten toisesta tulee uhka toiseuden kautta, se on moralismia, ei omien arvopämäärien toteuttamista. Toisiin projisoitu pelko ei siis ole arvo, koska sen perustelut perustuvat valheille ja katteettomille uhkakuville, oman klaanin paremmuuden todistamiselle itseisarvona.

Luther ja muut protestantit profeetat poistivat avioliitolta pyhän määreen uskonpuhdistuksen prosessissa.

Protestanteille avioliitto ei ole pyhä. Seillä ei määritellä ihmsiarvoa ja siksi se ei ole pyhä. Se on vain kahden ihmisen valinta ja sopimus.  Vain Jumala ja armo on pyhä uskonnollisessa teologiassa siitä, mikä on todella tärkeää yksilölle elämän merkityksen etsimisessä.Suomalaiset piispat ja papit julistavat valitettavasti vaarallista katolilaista harhaoppia, vaikka kutsuvat itseään luterilaisiksi. Kirkko ei ole uskon kohde, avioliitto ei ole uskon kohde eikä heteroseksuaalisuus ole sitä protestanttisessa teologiassa. 

Rakkaudessa ei ole pelkoa.



Kirkon vallan varjo.

Kaikki alkuperäiset kirkot olivat täynnä helvettikuvia, joissa pirut kiduttavat suomalaisia.
  
Kirkko loi jyrkkiä uhkakuvia, jotka olivat alkuperäiselle kulttuurillemme täysin vieraita. Kirkko toi tuomion ja kirkko loi pelastuksen. Uuden syntikulttuurin ja alistumisen uskonnollisuuden.


Valtionkirkon moralismilla oli kuitenkin tarkka poliittinen tehtävä. Tämä yliseksuaalisuus seksualisuusvihan kautta on liittynyt laajempaan projektiin nujertaa Suomen paikallinen ja pakanallinen kulttuuri.

Ja ennen kaikkea häpäistä ja leimata perinteinen suomalaisten vapaa ja luonteva seksuaalisuus, jolle kirkon ehdoton ja julma vaatimus yhdestä elinikäisestä pakkoavioliitosta seksuaalisuuden ehtona oli mieletön.

Kirkon uhkakuvilla määrittelemä yksilön funktionaalinen, parisuhteeseen ja tuottavuuteen lukittu seksuaalisuus tehtävänä ja materialistisesti keräämiseen sekä kapitalistiseen statuskilvoitteluun keskittyneen perheyksikön mallina oli osa uutta valtaa, määrittelyn valtaa, ihmiskuvan valtaa. Valtio määräsi kaikesta, jopa yksilön omakuvasta, kelpaavuudesta ja yhteisön ehdoista. Synti oli valtion vallan ja normien vastustamista.

Alkuperäisessä kulttuurissamme on ollut mm. naisten sarjamonogamia. Yhtenä kulttuurimuotona esimerkiksi miehet asuivat miesten talossa ja naiset päättivät ihan vapaasti ketkä pääsevät käymään naisten talossa. Lasten isällä ei ollut väliä. Lapset olivat taloyhteisön ja naisten lapsia.

Muinaisuskontokulttuurissa palvottiin lähes pelkästään naispuolisia jumaluuksia. Karhun palvontakin oli aina äitikarhun palvontaa. Vitun voimalla siunattiin karja ja miesten metsästysaseet. Matriarkaatti on nähtävästi ollut ennen kirkon runnomaa kuninkaan lakiyhteisöä suomalaisen yhteisöhierarkian perusta. Miehiä ei pakotettu naimisiin, syntyi niitä lapsia muutenkin ja kaikista pidettiin huolta.

 Suomalainen hedelmällisyyskulttuuri on ollut yksi maailman äärimmäisistä feminiinisen panteismin maailmankuvista: suomalaisugrilainen kulttuurimme on ollut ainoa, jossa sekä kuu että aurinko ovat olleet feminiinisiä voimia.

Mikael Agricola tallensi paperille kauhistelevan raporttinsa avioliittoon sitoutumattomasta, kauhealla tavalla seksuaalimoraalista vapaasta pohjoisesta pakanakansasta; Agricola säilytti meille samalla ainutlaatuisen kuvan suomalaisista hippiyhteisöistä, joissa ei avioliittoa, lasten perisyntiä, seksuaalista syntiä, syyllisyyttä tai stressiä tunnettu.

Seksuaalisuus oli kuin hengittämistä tai syömistä, mm. hedelmällisyysrituaaleihin miellettyä juhlintaa, ei synnintuntoon tai kelpaavuuden ehtoihin sidottua häpeäkulttuuria.

• Alkuperäinen ehtoollinen ja alkuperäinen nuorten metsässä suorittama rippikoululeiri:

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitte paljo häpiää siellä tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin".

Kirkolla oli moraalihyökkäysten takana looginen päämäärä ja motivaationa kuninkaan antama läänitysprojekti, jolloin ihmiset täytyi pakottaa erillisiksi aviopareiksi ja maanviljelysyksiköiksi kilpailemaan keskenään rahan tuomasta statuksesta ja tuottamaan maksimaalista veroa kuninkaalle.
Maanviljelyksestä tehtiin pakollista verotusmuotona (Ruotsi "tarvitsi" Suomen viljaa helppona vaihtotuotteena) ja tähän auttoi kirkon moraalisaarnat avioliiton pakollisuudesta ja yhteisöasumisen synnillisyydestä. Follow the money.

Kirkon tärkein tehtävä oli esittää kansa häpeällisenä ja kirkon pakkoarmoa tarvitsevana kohteena, jonka ainoa kunnia oli palvella jumalakuningasta ja kerätä rahaa kunniallisen yhteiskunnallisen aseman takamiseksi.

Kirkon päämäärä oli mitätöidä yksilön itsenäisyys ja oman ruumiin hallintaoikeus kuninkaan ja Jumalan nimeen.


Listen

• http://musosguide.com/listen-to-the-massive-attack-and-burial-collaboration-four-walls-now/18873

• Kunniaväkivalta ja feminismin häpeäkäsitykset

Vastakkainasettelujen aika kokoomuksen ideologisessa strategiassa

Kansallinen kokoomus tietää pelin hengen.

Vastakkainasettelujen aika on aina ollut tärkeintä ja vastustajan mitätöinti vielä tärkeämpää.

Sosiaalidemokraattien kohdalla he onnistuivat häivyttämään vastakkainasettelujen näkyvän todellisuuden muulin avulla, Troijan hevosen jelpillä, Paavo Jörö Lipposen ideologisen korruption totaalisella petoksella. Lipponen tarjosi uuttä isä-Kekkosta lamahysterian jatkoajalle ja kuin selkäytimsestä se kelpasi sosiaaalidemokraateille, jotka omaksuivat lampaan roolin unohtaen 70-luvun solidaarisen taistelijan roolin yhteiskuntatietoisuuudessa.

Perussuomalaisten verbaalinen kankeus ja lapsenomainen uhma kaikessa vihan ja muutoshalun jäsentymättömyydessä ovat kuin kultaa kokoomuksen rukkasissa.

Kokoomus tietää pelin hengen.

Kaava:
Mitä paremmin kansalaisilla menee, sitä heikommin on eliitin ja konservatiivisten arvojen oikeisto saanut kannatusta.

Tässä peruskaavassa on nyt kuitenkin kolme suomalaisen ideologisen kulttuurin mullistavaa poikkeusta, joita kokoomus on taktisesti ja tietoisesti käyttänyt. Nyt uhkaavan kaaoksen aikana kokoomus onnistuu vedättämään mainiosti ideologista prosessia sixpack-hallituksen nöyryydellä.

• Näitä poikkeuksia poliittisessa vastakkainasettelussa ei Ruotsissa tapahtunut, koska siellä sosiaalidemokraaatit eivät hukanneet vastakkainasettelua.

1)

Ajallisesti kolmas poikkeus on ollut perussuomalaisten ilmestyminen poliittiseen kenttään.
Kansan hämmentynyt ja jäsentymätön tyytymättömyys, joka ei ole kanavoitunut vielä lainkaan poliittisiin päätöksiin Soinin henkilökohtaisen vallanhimon, puolueen sisäisen pelin ja vallankäytön päämäärien saavuttamisen strategiapuutteen takia - kokoomuksen suurpääomastrategian suureksi onneksi ja iloksi. Kokoomus sai vain uuden pelotteen uhoavista perussuomalaisista, joilta puuttuu laajan sivistyksen perustiedot, ja tällä pelotteella kokoomus on ajanut muita puolueita uuteen lamahysteriaan kapean oikeistolaisen talousaatteen ja yhteiskunnan tuhoamisen alle.

Perussuomalaiset ovat saaneet taakseen paljon varakkaitakin mersumiehiä ja EU:n takia kokoomuksen täytyy ottaa moittivaa isoveljen roolia perussuomalaisia kohtaan, vaikka muuten he jakavat oikeistolaiset ennakkoluulot, pelot ja ihmisten erotteluhalut hyvin samaan tapaan. Kokoomushan on toteuttanut jo perussuomalaisten siirtolaispelot sillä Suomi ottaa selkeästi vähiten siirtolaisia läntisessä Euroopassa.


2)

Aikaisempi ja vakavampi ensimmäinen poikkeus tapahtui 1980-luvun lopulla.

Elintasossa saavutimme Ruotsin, mikä oli monisatavuotinen haave. Toteutunut unelma mutta vain työläisten lakkoilun ansiosta jaettu hyvinvointi.

On huomioitava selkeästi, että alkuperäinen pohjoismainen kapitalistinen sosiaalidemokratia sallii ahneuden ja suurpääoman projektit mutta valtion hillitsemänä, verottamana, säännöstelemänä. Suomalainen sosialismi on ollut yhdistettynä kokoomuksen ja Kekkosen suurteollisuus-Suomi solidaarisuuteen (Suomessa on ollut eniten suurteollisuutta muihin länsimaisiin hyvinvointivaltioihin verrattuna - pienyrittäjiä on verotettu Suomessa ankarimin kokoomuksen suurpääomalinjausten muaan).

Mutta mitä tapahtui vasemmiston tuottamalle jakamisen hyvinvointiperiaatteelle ja poliittiselle tiedostamiselle?


Kekkosen keino puhua ja heikentää vastustajia vaativalla yhtenäisyyspuheella (kuten nyt Soini puolueessaan) oikeistolaisen äärinationalistisesti yhtenäisestä Suomesta ja yhtenäiskulttuurin fantasmasta standardisuomalaisesta meni ihmisten tajuntaan Kekkosen luomana mielikuvayhdistelmänä jatkuvan propagandan toistamana ja myös moraliteettiuhkailuna.

Kekkonen yhdisti oikeistolaisesti tasa-arvon ja yhtenäiskulttuurin. Vasemmisto-humanistisesti niillä ei ole mitään yhteyttä keskenään eikä vasemmisto solidaarisuusprojekti tasa-arvosta ollut lainkaan sama kuin Kekkosen kontrollinationalismi.

Nationalismi tarjoaa kauniita kuvia mutta ne perustuvat eliitin vaatimuksille kansan tyytyväisyydestä, sokeasta auktoriteettiluottamuksena ja samankaltaisuudesta ilman luokkatietoisuutta.

Yhtenäiskulttuuri oli ihana valhe Kekkosen kurina kovia kokeneelle kansalle ja kirkon perintönä.  Suomalaiset oppivat emotionaalisesti rakastamaan sitä eheyden ja varmuuden mielikuvana poliittisen tietoisuuden sijaan.

Oikeistolaisten nationalistinen vouhkailu yhdistyi yhtenäiskulttuuri-mielikuvassa kierosti hyvinvoinnin mielikuvana ja näin vasemmistolainen humanismi ja työväen solidaarisuus työnnettiin syrjään hyvinvoinnin perusteena mielikuvasodassa (nuorille propaganda oli VKTS). 

Juuri samalla hetkellä kun alkoi lama. Tämä ensimmäinen poikkeus oli siis yhdistelmä Kekkosen oikeistolaisen "yhtenäispuheen" ääriantionalismia valtion sensuurilla ja virkamiesvallan korostamista "talouspheena" sekä kokoomuksen siekailematonta laman hyväksikäyttöä ja täsmällinen aloitusvuosi tälle projektille on 1989.

Kun puhutaan Kekkosen ja kokoomuksen nationalismista, on tärkeää huomata, että se on ollut vain vallan vaatimista ”yhtenäisen” ajattelun vaatimuksissa. Taktiikkaa, ei mitään muuta tämän sanan takana.

Suomalaisten poliittinen tutka on nyt aivan sekaisin, kun ensimmäisen sokeuttavan lamapoikkeusvaiheen jälkeen tapahtui vielä toinen poikkeus, paljon ideologisesti hämäävämpi.

3)

 Piilo-oikeistolainen Lipponen jatkoi kokoomuksen lamahysteriaa ja valtion mitätöimispuheita, vaikka ei ollut mitään syytä. Mauno Pankki-Koiviston ja Esko Hymypoika Ahon lamahysteria jatkui kuin perinteenä Lipposen toiminnassa, joka perustui oman puolueväkensä ideologiselle mollaamiselle ja nollaamiselle.

Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo hyväksyttiin ideologisesti sokeutettuna näiden kolmen poikkeus-anomalian jälkeen eikä ihmisillä ollut enää tarvetta ideologiseen pohdintaan päämääristä. Puhe "talousasioista" oli taas tyypillistä Kekkosen ajan virkamiesauktoriteettia.

Lamahysteria taktiikkana oli onnistuneesti tuhonnut orastaneen suomalaisen projektin toimia harkitsevasti ja ihmiskeskeisesti kuin äiti-Ruotsi.

Vihreät ovat jatkuvalla poliittisella kokoomus-tuellaan antaneet kokoomukselle uskomattoman henkisen uskottavuuden ilmapiirin nuorten akateemisten piirissä. Vihreiden oikeistolainen reaalipolitiikka on ollut vain jalkavaimon osan himokkuutta "isojen poikien pelissä".

"Vastakkainasettelujen aika on ohi"... Suomen ideologisin puolue on onnistunut saamaan ihmiset halveksimaan ideologista päämääräpainoitteisuutta ja vastakkainasettelujen näkemistä kansalaisen näkökulmasta.


Ruotsalainen humanistinen yhteiskuntaperiaate on hieno:

• yhteisön on puolustettava yksilön humanistisia vapauksia, jotta yhteisö olisi yksilön kunnioituksen arvoinen ja yhteisö yksilöiden yhteinen projekti.

Jopa ammattiliitotkin ovat hyväksyneet kokoomuksen elitistisen viiteryhmäajattelun ilman solidaarisuutta. Ammattiliitot hyväksyvät, että pätkätyöläiset ovat nyt ammattiliittolaisten orjia ilman oikeuksia. Se ei ole sosiaalidemokraattista solidaarisuutta työläisten kesken. Ahneuden viiteryhmäitsekkyyttä.

• "Tässä maassa yksilöllä ole muuta arvoa kuin hänen arvonsa osana viiteryhmäänsä."

PS.
Mitä voi sanoa suomalaisten lamaantumisalttiudesta ja passiivisuudesta, järjettömästä hyväuskoisuudesta politiikassa?

Muistan omakohtaisesti mutta lapsen näkökulmasta: Kekkonen oli ihmisten arkitodellisuudessa aivan selvä jumalkultti, suoraan Neuvostoliiton keinogalleriasta.
Poliittista vastakkainasettelua oli mutta se tapahtui ikäänkuin lemmikkien nahisteluna Mestarin jalkojen juuressa.

Kekkonen pelkäsi vasemmistolaista työväenvoimaa ja Kekkosen myötä kokoomus taipui ruotsalaisiin veroprogressioon ja palkankorotuksiin 1970-80 työtaistelujen myötä.
Veroprogressio ei ollut eliitin lahja kansalle vaan kansan ahkera työvoitto.

Kekkosen despootin valtakontrollin ja poliittisen hovin seuraamuksista on vielä muistettava se, että hän nosti esille luikertelavan Väyrysen, Mauno pankki-Koiviston ja sisäpiiri- Sorsan tapaisia idioottimaisia palvelijoita ja perseennuolijoita, jotka sitten päästessään valtaan aiheuttivat 1989 suurlaman nuollessaan pankkien takalistoja juppirahahulluudella, pörssipeleillä ja ennenkaikkea Kekkosen henkilökohtaisella vallan uhka-aseella eli sokealla Neuvostoliitto-uskolla taloudessa.
Vielä Kekkosen Ruotsi-puheista: näillä hän pehmitti pois vasemmistolaisen ideologian mm. veroprogressiosta mediassa ja kokoomuksen taivuttamiseksi JA kokoomuksen mieliksi.
Mutta samalla hän nimenomaan loi illuusiota siitä, että vasemmiston ideologinen visio  ja taistelu olisi hänen ansiotaan, kuin joku virkamiesprosessi ja hänen Ruotsi-visioitaan.

• Berlusconi, Katainen ja perussuomalaiset

• Suurimpien puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa 1945 - 2003 (%)

Berlusconi, Katainen ja perussuomalaiset

Miten on mahdollista, että hyvinvointiin ja verojen korotukseen valmiit suomalaiset hyväksyvät kokoomuksen luomat yleiset linjauksen yhteiskunnan alasajosta?

Mielenkiintoista tässä kaavassa on kuitenkin perussuomalaisten piilo-oikeistolaisuus ja sen osuus kokoomuksen saamasta piilotuesta ”näkymättömänä paineena”.

Soini on selvästi halveksivilla sanankäänteillä luistanut kaikki yhteistyömahdollisuudet vasemmiston kanssa.

Aivan kuin talouskriisi ei olisi kokoomuksen symppaamien oligarkia- ja plutokratia-harvainvaltaideologioiden, valvonnasta vapautetun suurpääomaideologian komppamisen, pörssipelin, propagandan ja valintojen seuraamusta.

He symppaavat epäsuorasti ja kohteliaasti kokoomusta, koska perussuomalaisille tärkeintä ei ole tasa-arvo vaan mielikuvat kapitalistisesta "onnistumisen mahdollisuudesta" eli päästä isojen poikien, porvarien, ystäväksi aattellisesti tai "ahkeruudella", kansankapitalistisesti.

Perussuomalaiset eivät aja veroprogressiota takaisin 1990-vuoden tasolle, vaikka rikkaampi osa Suomesta on nyt huomattavasti vauraampi kuin 1990,  vaan käytännössä perussuomalaiset ovat eliitin jahtikoiria, joiden pilkka ja huumorintajua kohdistuu vasemmistoon ja vihreisiin. PS hyväksyy kaikki kokoomuksen alasajoperiaatteet ja lisää siihen vain ankaruutta ja ilkkaa kulttuuria ja moninaisuutta kohtaan.

Kokoomus on tosiaan ovelasti esittänyt vihjaillen perussuomalaisia sivistymättömänä hunnilaumana, siis vaihtoehtona ”perinteisen sivistyneelle” pääomaoikeistolle.

Olen samaa mieltä, että kokoomus ottaa nyt kaiken mahdollisen loan irti ja mäiskivät taktisesti perussuomalaisia sivulauseissa tuhahdellen, korostaakseen omaa aatelista ominaisuuttaan "järkivaihtoehtona" ja nimenomaan nyt pankki- ja pörssikriisin paljastuessa ja kokoomuksen ihanteiden ja ystävien aiheuttamien suurkatastrofien ja talousvalheiden tullessa esille.

Mutta silti perussuomalaiset ovat kuin kokoomuksen sylikoiria, jotka jakavat samat kokoomuksen perinteiset äärioikeistolaiset ja nationalistiset unelmat suojeluskuntien mahtavista ja miehekkäistä veritöistä vasemmistoa vastaan Jumalan puolesta. Armeijahan on historiallisesti täysin suojeluskuntalaisten muokkaama systeemi ja sen kautta suomalaisten miesten brutalisointi armeijassa.

Kummallakin puolueella on uskonnollinen näkemys oikeiston ja rikkaiden etuoikeuksista sekä tasa-arvon kauheuksista Suuren Hierarkian jalkojen juuressa. Oikeistolla on sokea kalvinistinen usko rahan merkitykseen kohtalona ja Jumalan siunauksena.

Euroopan Mannerheim, Berlusconi on ollut niin  Kataisen kuin perussuomalaisten suuri ystävä ja ilon aihe.
Perussuomalaiset ovat jopa verbaalisesti aivan samaa kulttuuria jakamassa vedättäjä Berlusconin kanssa. Berlusconi on rahoittanut laajan äärioikeistolaisen kerhoverkoston italiaan, jotka jakavat perussuomalaisten kanssa aivan samat erilaisuuden demonisointitaktiikat.
( Silvio erosi pääministerin pallilta mutta nyt hänen vaikutuksensa äärioikeistolaisten haamujärjestöjen kautta vasta alkaakin sisäpolitiikassa uudella strategialla )
Kokoomus on koko olemassaolonsa ajan ylistänyt sotarikollisia kunnallisissa juhlissaan kunniapaikoilla, niin suomalaisia SS-miehiä (1200 kpl) kuin sisällissodan joukkomurhien teurastajia että siitä vaan kokoomuslaiset puhumaan sitten rasismista ja tolkusta sivistyksen edustajina. Tätä ei saa unohtaa. Kokoomus on hellinyt ja ylläpitänyt äärioikeistolaista perintöä lukemattomin korusanoin mutta harvoja niistä on dokumentoitu nyt toistettavaksi ja nuorille näytettäväksi.

Kokoomus on vain kätkeytynyt äärioikeistolaisesta tunnusmerkistöstä ja julkeasta verbaalisesta ilonpidosta laskelmoivan taktisesti matkiessaan "sopivasti" yleistä mielipidettä verbaalisissa linjauksissaan hyvinvoinnin kasvaessa sosiaalidemokraattien veroprogressio-periaatteiden mukaisesti ja kansa on uskonut sokeasti kokoomuksen olevan tämän saman hyvinvointiperiaatteen mukainen ja sosiaalidemokraattinen mainostoimistojen kiillottamassa "kehittyneessä porvariaatteessaan" ja siksi vain mielikuvan tähden tavaliset suomalaiset ja muut puoluteen kontallaan ovat antaneet "huolestuneita talouspuheita" suoltavan kokoomuksen ajaa alas hyvinvointia ja terveydenhuoltoa julmalla kädellä.
Kokoomuksen politiikka on piilo-oikeistolaisten poliitikkojen eli eliitin (kuten Mauri Pekkarinen, Lipponen, Vanhanen) avustuksella kuitenkin harrastanut härskiä  kulttuuridarwinsimia eli luonut rahan rasismia ja yhteiskuntaluokkien eroa vastoin perustuslain valtion velvoitteita vastaan.
Kokoomus on jankanut hyvinvointisanaa vaikka on puhunut julmasta kilpailusta ja yhteiskuntakuilun tylystä rakentamisesta varakkaiden verotuksen helpottamisessa. Perussuomalaisten äärioikeistolainen into julmuudesta sanaleikkeinä ja myös valtion & koulutuksen purkamisessa ja "verojen järkevässä keventämisessä" on aivan samaa sävellajia mutta he käyttävät peittelemättömästi kansanomaisen kielenkäytön nationalistia  unelmia "rehellisestä uhosta".

Kumpikin haluaa tuhota hyvinvoinnin ja koulutuksen.

On todella kummallista kuinka kokoomus on saanut tuhota kaikki hyvinvointiyhteiskunnan peruspilrit vaikka gallupeissa kansa on todella merkittävästi kannattanut hyvinvointiyhteiskuntaa.

Muiden puolueiden eliitti on vain yksinkertaisesti korruptoitunut eduskunnan hiillostus- ja rahapiireissä ajattelemaan omaa virkansa tuomaa hurjaa elintasoa ja torjumaan pahoinvoivan Suomen mielikuvia.

Olisi hyvin yksinkertainen keino palauttaa hyvinvointiyhteiskunta: 90-luvun verotusperiaatteet takaisin 100% ja Ruotsin matkimisen aloittaminen vaikkapa eurosta eroamalla.

Aikaa on nyt vain kovin vähän vallankumoukselle tulojen tasaamiseksi ja valtion tasaavan toimintaperiaatteen palauttamiseksi.

Suomalaisuus ja rehti samanarvoisuusperiaate mies miehenä on vain sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen ansiota. Lakkotaistelut 70-luvulla (yli 1000) olivat oli sotaa tasa-arvosta todellisella tasolla, veroprogressiona ja kaikkien palkkojen lähentymisestä keskiarvoon. Resurssien rehdistä jakamisesta.

Kokoomuksen edeltäjät ovat kaikin voimin yrittäneet pitää Suomea keskiajalla jonne nyt tuplaoikeisto eli KOK ja PS ovat meitä linkoamassa. Kouluissa ei opeteta todellista Suomen historiaa ja vasemmiston humaania urakkaa tavallisen kansalaisen puolesta 100 vuoden aikana kokoomuksen virkamiesten VKTS-salaliiton takia.

Sisällissodan jälkeen opettajiksi pääsi vain äärioikeiston eli suojeluskunnan hyväksymiä opettajia - tästä seuraamuksena äärimmäisen oikeistolainen opettajien AKAVA, joka on mm. pitänyt suomalaisten opettajien palkkatason 40-50% huonompana kuin muissa pohjoismaissa.

Isän isäni oli suojeluskunnan pyöveli U.Kekkosen kanssa ja näki tärkeäksi jatkaa aatettaan opettajana, jotta Suomi saataisiin aattellisesti kontrolliin nöyränä kirkkokansana. Suur-Suomi-"opetus" oli kiihkeää myös koulissa ja mentaalisena pakkomielteenä tärkein syy itsetuhoisaan diplomatian hylkäämiseen ja talvisodan valintaan Hitlerin sen ajan EU-projektin osana, Saksan rinnalla. Suomalainen porvarieliitti ei voinut kuvitellakaan, että Hitler oli paperilla hylännyt "veljesrotunsa" Neuvostoliitolle. Se takia Neuvostoliitolla ei aluksi ollut mitään tarveta hyökätä Suomeen poliittisesti volatiilina aikakautena ellei suomalainen äärioikeiston perintö olisi ollut ulkopolitiikan uhon ja sokean saksalaismielisyyden takana.

Suomalaiset ovat nyt poliittisesti halvaantuneita ja kyvyttömiä katsomaan omaa historiaansa, koska meidät on opetettu näkemään hysteerisessä konsensusajattelussa vain turvamielikuviin sidottu ”virallinen linja” eikä aitoja vastakkainasetteluja, kuten politiikassa tulisi nähdä. Primaarit, ensisijaiset asiat ja arvot ensin.  Arvot arvoina ja ideologiat perusteltuina.



   VKTS :

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/nain-saatio-voi-ostaa-vaikutusval...

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tuttuja+politiikkoja+toimi+porvarien+...

http://tuntiopettajat.blogspot.com/2010/10/hs-vapaan-koulutuksen-tukisaa...

http://www.kasvatus-ja-aika.fi/dokumentit/suutarinen_1306081802.pdf


Vastakkainasettelujen piilottamista ja suomalaisten sukimista oikeistolaiseen hysteriaan "vaurastumisen mahdollisuuksista" alasajetussa yhteiskunnassa.

• Fransiscus Assisilainen ja suomalainen sotilasurho

Fransiscus Assisilainen ja suomalainen sotilasurho

 
Historian valheemme sodastamme ja sen poliittisen luonteen sekä valinnan syistä ovat olleet tärkeässä osassa kokoomuksen eliitin sekä sen poliittisesti naamioituneiden jalkavaimojen (Lipponen, Koivisto, Aho) EU-valheiden ja EU-hysterian keinoja.

Äärioikeiston, oikeastaa ääriporvatiston, poliittisesta projektista vuoden 1938 ympärillä, silloinen EU-projekti natsi-Saksan rinnalla, tarkoin valituista uskollisuuden eleistä, talvi- ja jatkosodasta, on tehty rakas "kansallinen" mielikuva ja identiteettimme rakentaja.

Nationalismi muokattiin sisällissodan jälkeen järjestelmällisesti Hitlerin käyttöön porvarien Suur-Suomi -markkinoinnilla.

Tuhoajasta on siis tehty rakentaja - voiko mikään sekoittaa suomalaisten todellisuudentajua enemmän?

• Kuinka Väinö Linnan Tuntematon sotilas on vaikuttanut kuvaamme suomalaisesta sotilaasta? Sonja Kailassaaren johdolla puretaan kuvaa sotilaista ja sodasta, jossa Sonjan isoisä Felix Forsman oli mukana kuvaajana.

http://yle.fi/ohjelmat/1259499

- Teema tänään tai Areena

Oikeiston viha ja eliitin "v"alistusprojekti kansalaisia kohtaan on käännetty aina kansan jalon alistumisen vaatimuksiksi.

Alistumisen ihailun kautta. Sitkeä sisu! Kestää mitä vain.  Eläköön uhrautuva suomalainen - sotilas tai pätkätyöläinen.

Eläköön tuloerojen kasvu - talvisodan hengessä.
Taistelu jalostaa, köyhyys innostaa. 

Nyt elämme sitä riemuhetkeä, kun EU:n  plutokratian vuoksi Suomi on luopunut valtiontaloudesta ja kansalaisten eduista. Suuren oikeisto-Neuvostoliiton tähden. Kun talous on määritelty kokoomuksen junttauksen takia suuryritysten ja pankkien yksinoikeudeksi.

Kreikassa ja Italiassa on nyt pankkiiri pääministerinä.

Tuhon aiheuttaneiden pankkien vaatimuksesta.

Pankit ovat nyt strategisesti projektissaan ja asemassaan täsmälleen kuin Tsingis Kaani kun EU:n talousoppi on viety läpi valtioiden tuhoajana: tuhoaja saa määrätä vallan ja pelotella lisää.

Raiskaaja perustaa haaremin.

Suomalaiset poliitikot ovat niin tyhmän keskustelemattomia ja aggressiivisesti puolustautuvia että kansalaiset uskovat, ettei tämä Suomen velka-ansa ole poliitikoittemme syytä. Aivan kuin EU:hun meno, Kreikan ja Italian hyväksyminen ja pankkien vapauttaminen olisi ollut itsestään väistämätön fakta.

• Eurokraattien vallankaappaus päättyy vielä kyyneliin

Jo 800-vuotta sitten, kun ruhtinaat keksivät lainarahan ja varsinkin koron koron, ensimmäisen "pankkisysteemin" Euroopassa, pankkien tärkein päämärä oli saada asiakkaansa velka-ansaan. Silloin vedätysvaluuttana oli ensimmäinen EU-valuutta, koko Euroopan valuuttana oli siis Vatikaanin valuutta.
Ihmisille tarjottiin rahaa vain Paavin Vatikaanin valuuttaan sidottuna mutta vain paikallisilla rahayksiköllä.

Tempun nimi oli silloin etukäteen suunniteltu sitouttava inflaatio. Lainanottajille ilmoitettiin että vatikaanin yksikkö on muuttunut arvokkaammaksi a heidän on maksettava joka vuosi enemmän ruhtinaan omalla yksiköllä takaisin eli kaikkia talonpojat ajettiin ikuiseen valkevankeuteen vatikaanin ja ruhtinaiden sopimuksella.

Uskokaa pois: ei mitään uutta auringon alla. Mutta olemme unohtaneet Fransiscus Assisilaisen.


 Katolinen kirkko on onnistunut tuhoamaan Fransiscus Assisilaisen todellisen toiminnan luonteen: hän onnistui käynnistämään ensimmäisen pankkikapinan Euroopassa.

Hän saarnasi epäoikeudenmukaisuutta ja orjuutta vastaan ja saikin talonpojat kapinoimaan rauhallisesti pankkiiri-ruhtinaita vastaan ja kieltäytymään maksamasta keinottelijoille velasta kasvavia korkoja.
Vatikaani oli verorahojensa takia todella peloissaan vallankumousaatteen ja ihmiskuvan uskontopoliittisesta leviämisestä.

Kun Fransiscus kuoli, Vatikaani lähetti 200 pappia paikalle omimaan Fransiscuksen liikkeen. Uskonnollisella höpötyksellä, pyhimyshössötyksellä ja uhkailulla tuhottiin kansanliike tehokkaasti ja sen aito ihmiskeskeinen ja poliittinen luonne Jeesuksen eettisten opetusten jalanjäljissä hävitettiin katolisten muistista sumuttamalla eläintenrakastaja-Fransiscuksesta pikapyhimys.

Fransiscus oli ensimmäinen protestantti mutta hänen muistonsa korruptoitiin ja sensuroitiin tehokkaasti Vatikaanin uskonto-kitschillä.


Suomalaisten urhoollisuus ja sen aikaansaama valheiden suma on ollut kokoomus-oikeistolaisten tärkein vedätyskeino jo alistumisessa alistavaan ja "tavallisia" yksilöitä epäpolitisoivaan/alistavaan YYA-propagandanäytelmään Neuvostoliiton ylimmäksi ystäväksi - ja saman aikaan Kekkonen osti pisteitä CIA:lta ja Natolta tekemällä räikeästi ylistämänsä suuren sopimuksen vastaista sotilasyhteistyötä ja tuottamalla valtavan määrän tiedustelutietoa länteen. SDP:n eliitti meni myös samaan korruptioon, ihan puhtaasti rahalla.

YYA-konsensus ja sen mittava sensuuritoiminta oli vain eliitin ja suurteollisuuden keino omistaa politiikka itsellään. Lamauttaa demokratian pääperiaatteet. Despootista puhuttiin maan isänä ja virkamiehistä tehtiin hovin koskematonta eliittiä (kunhan junttasivat kykloopin yksisilämistä valtaa turvallisuuden ehtona). Kuten nyt.

Samalla eetoksella Lipponen, joka myös oli aikoinaan käyttämässä CIA:n rahoja ja tiesi eliitin etuaseman eliittikeskeisessä politiikassa, vaati suomalaisia luopumaan "kansallisesta itsekkyydestä" vallankeskittämisen "EU-projektissa", EU:n pankkien, EU-virkamiesten, suuryritysten kontrolloimattomuuden ja NATO:n ensimmäisen sodan aloittamiseksi hyväksi.

Eliitti osaa vaatia ja kansa nöyrtyä.

Valta osaa vain keskittyä ilman vastavoimaa ja demokraattista vallan hajauttamista.

Suomalaisten tottumus valheiden politiikkaan ja YYA-sensuuriin ajoi suomalaiset myös EU-hysteriaan Helsingin Sanomien halvan EU-ruuan ja helpon matkustelun junttikampanjalla.

Kansa, joka ei ymmärrä aitoa historiaa, ei voi ymmärtää nykypolitiikan tusttekijöitä.
Että ilman eurorahaa olisimme tuhoutuneet kehitysmaaksi ja pois "Euroopasta" mentaalisesti. Aivan kuin mentaalisuus ja kulttuurivaihto ei olisi onnistunut ilman pankkeja ja suuryritysten tilintarkastusvilppien ja  verovilppien helpottamista.

Ruotsi on kuivilla omalla valuutalla, harkitsevan itsenäisyyden, nimenomaan aidon riippumattomuuden ja puolueettomuuden takia, jotka meillä ovat olleet vain lyömäsanoja orjuuttamisen mahdollistamiseksi. Eettisesti kyyninen ja opportunistinen yhteistyö natsi-Saksan kanssa toi huikean vaurauden Ruotsiin mutta samalla pelästytti ruotsalaiset moraalisesti pohtimaan oman itsenäisyyden todellisia perusteita. Ruotsin poliitikot muovautuivat rohkeiksi eettisiksi puhujuksi maailmanpolitiikan näyttämöllä.

Jotain aivan päinvastaista kuin Suomen korruptoituneessa maan tapa -kabinettipolitiikassa.

Eli kokoomus onnistui myymään EU-"itsenäisyys"-ajatuksella taas pankkiirien ja kenraalien etuja teollisuudelle alistetusta ja raiskattavasta Suomesta kuten ennen talvisotaa saksalaismielisellä ja Hitleriltä maailmanvalloitusta odottavalla politiikalla sodan puolesta itä-diplomatiaa, aitoa itsenäistä valintaa ja geopolitiikkaa vastaan.

Miten se olikaan se lause, mitä oppilaille on jankattu rationaalisesta ytimestämme?
"Tosiasioiden tunnustaminen on..."

Ja valheet ovat tuhon alku.
Itsepetoksen tae. Eliitin voima. Kulissien perusta.

PS. Historiallinen lisäpala
Ruotsin vauraasta taustasta kokonaiskuvan suhteuttamiseksi:

Historiallisestihan Ruotsi päätti valloittaa ison osan Eurooppaa 30-vuotisen sodan aikana. Surkean pohjoismaisen historianopetuksen takia tämä esi-fasistinen unelmaprojekti ja teurastus toteutettiin enimmäkseen suomalaisilla kaapatuilla nuorilla miehillä. Ilman suomalaisten sotilaiden traumatisoimista nykyisen Saksan alueilla ja Suomen luonnonvarojen verottamista Ruotsin vaurastumisen todellinen startti  ei olisi mitenkään onnistunut ja Ruotsi voisi olla jo pyyhkiytynyt Euroopan kartalta Tanskan tms osaksi ja Suomi olisi voinut irtaantua paljon aikaisemmin aivan erilaiseksi valtioksi.

PS II


Kulttuurivinkki:

DVDllä ja BluRayllä Apinatytöt, loistava elokuva identiteetin etsimisen konflikteista ja sosiaalisesta sodasta oman vaikutusvallan testaamisessa.

Kirjallisuutta massoille ja naisten mieleen - Finlandia-palkinto ehdokkaat

Kulttuurimme uusi rappio, joillekin feministisen ilon aihe. Äärilaidasta toiseen laitaan.

•  Vain naiskirjailijoita Finlandia-palkintoehdokkaina

Kirjallisuuskulttuuria hallitsee nyt tendenssi, palkitseva rappio oikeaoppisuudesta, aivan kuten ennen 70-lukua poliittisten moralistien hallitsemassa sensuroidussa kirjallisuusskenessä.
 Kirjallisuuskulttuuria räätälöidään ja kehutaan myynnin mukaan. Manipulaation kulttuuria kuluttajamassojen hyrinän mukaan.

Naisten totaalisesti valtaama Finlandia-palkintoehdokaskaarti ei ole sattuma. Se on arvovalinta. Se on ihan puhdas bias. Naisten näkökulma on yhä pakkomielteisimmin kulttuuridiskurseissa "se aito näkökulma, arjen sankaruus".

Suurin osa kirjallisuuden kuluttajista on naisia.

Kustannustoimittajat pakottavat salaa kirjailijoita kirjoittamaan naisille voimallisella rahan ja hylkäämisen uhalla, kirjallisuuskeskustelut ovat itsestäänselvästi feministisen hegemonian julistusareenoita ideologisesti ja rajatun asenteellisesti, kirjallisuusraadit ja virkamiehet opetusministeriössä tarkastelevat kirjoittajan tendenssiä kulttuuripiirien hegemonian eli feministisen teorian mukaan.

Tänään kuulin radiosta, kuinka painava kulttuurihenkilö perusteli omaa painavaa lausuntoa syksyn suosikkikirjastaan painavalla ja värisevällä äänellä.

Hän perusteli sen merkityksen "se on niin tunteisiin vetoava". Voi pyhä yksinkertaisuus. Kulttuurimme viimeinen summaus: tunteisiin vetoava. Tietysti naisen kirjoittama  kirja, jotta olisi tunteellisuudella kehumisen arvoinen.

Emotivismi on vallannut kirjamarkkinat, sillä se myy hyvin.
Silti se ei edistä kulttuuria.

Se ei kyseenalaista. Se ei luo. Se ei sukella. Se ei paljasta.

Se ei ylitä rajoja, se ei riko muotoja. Se ei uskalla. Se nimenomaan estää lahjakkaiden kirjailijoiden vapaan kehittymisen muuta kuin karjaksi kustantajien myyntimagneettiunelmille. 

Oikea sosiaalinen todellisuus on hämmentävä ja epätasapainoinen, häilyvä ja korruptoitunut, kamppaileva, klaanien, turhautumien, traumojen, väärinkäsitysten, harhailujen, pelkojen, älyttömien inspiraatioiden, vääristymien, suggestoinnin, harhojen, toivottomien Toiveiden, harmaan talouden, klikkien, katkeruuden, pakkomielteiden, lahjonnan, seksuaalisten statusmerkkien ja salaliittojen todellisuutta.

Tämä pitäisi näkyä kirjallisuudessa.

Emotivismi kirjallisuudessa merkitsee sitä, että asiakkaalle tarjotaan säädeltyä ja turvallisen rajattua värisyttävää kokemusta ilmiöiden standardimodulipakkauksena, jonka asiakas tilaa etukäteen määriteltynä tuotteena, varmana ja helposti vertailtavana, nopeasti hahmotettavana tunnekokemuksena.

Tarvetilaus + tuote = tyytyväinen asiakas. Tunteellista!

Kirjallisen kulttuurimme itsemurha etenee nyt naiskeskeisyyden jalolla ja asiakasmassaa miellyttävällä periaatteella.

Suomalainen feminismi on nyt kaukana tasa-arvosta.

Suomalaisten akateemisten feministien yhteiskuntateoria pohjautuu sukupuoliteorioihin, joissa mies on terveen kulttuurin uhka. Tämä on  vain leimaavaa ja vääristävää sukupuolisotaa eikä missään mielessä molemman tahon tasa-arvopolitiikkaa ja terveen yhteiskunan pohja.

Feminismi on  ottanut sovinismin keinot naisten diskurssissa "turvallisesta todellisuudesta", "turvallisessa kirjallisuudessa" - eikä näe miesten osuuden merkittävyyttä vallatessaan kulttuuri-instituutioiden puhetavan ja lähtökohdat härskin yksiulotteiselle hegemonialle. Tietysti riemullisesti ja naiseutta juhlien - naisten kulissitoiveiden mukaan.

Miehet nähdään sukupuoliteoriassa aina haitalliseksi naisten tarpeille ja naisten tarvitsemalle kulttuurille. Kas, määrittely määrää niin helposti oikeaoppisen todellisuuden.

Teorian voimalla kaikki negatiivinen kulttuurissa sirretään vain miesten kulttuurin aiheuttamaksi eikä siten edes tämän ajan nuorten naisten aitoja ongelmia suostuta  näkemään, sillä nuorissa naisissa nähdään vain toivo, itsenäisyys ja lahjakkuus.

Naistenvälistä kilpailua, äidiltä omaksuttua neuroottisuutta ja seksuaalista kamppailua ei ole olemassakaan feministisissä teorioissa muuta kuin miesten kulttuurin ja korruption seurauksena.

• "Huorasatu" kirjana on rehellinen näkökulma, koominen fantasia ja traumaselonteko.

Selvää kuitenkin on, että miehen vastaava iloittelu stereotypioilla pettävistä ja luottamusta raiskaavista naisista ei pääsisi samalla tyylillä ja volyymilla missään tapauksessa Finlandia-ehdokkaaksi.

Hyvin kapeutunut näkemys naisten tunteiden intuitiivisesta totuudellisuudesta ja voimaannuttavasta vaikutuksesta on kovin heikko näkökulma ihmiskunnan kulttuurin prosesseihin ja ihmisenä olemisen tarkasteluun. Kirjallisuuskulttuurissa naisen näkökulma on nyt korkeinta kulttuuria, "aidointa" ja se tietty varmuuden hegemonia toki lohduttaa naisia globaalin kaaoksen kynnyksellä.

• Humanismi on humanismia kuitenkin vain aidon tasa-arvon näkökulmasta.

Sorrettujen naisten voitokas marssi feministien suuressa projektissa ei ole merkki tasa-arvosta tällä hetkellä.

Kaappaus ja isänmurha ei ole tasapainoa eikä elämänhallintaa vaikka kustantamot kieltäytyisivät julkaisemasta miesten kirjoja. Muutaman prosentin psykopaattimiesten raakaa valtakulttuuria ei voi käyttää kaikkien miesten leimaamista. Naisten kulttuuridespotismi on vain merkki kulttuurin korruptiosta ja sukupuolitaistelijoiden vimmasta. Ei merkki naisten itsetunnosta kuten ei patriarkaalisten alistajien despotismi ole merkki terveestä yhteiskunnasta.


Kun puhutaan rahasta ja kulttuurin laajasta kehittämisestä, niin pahin korruption muoto nousee toisesta taidemuodosta ja poliitikkojen toisenlaisesta vallan unelmasta.

Poliitikot ovat valinneet Suomen tärkeimmäksi taidemuodoksi oopperan, jolle pumpataan opetusministeriön valvonnassa n. 60-70 miljoonaa euroa joka vuosi. Oopperan laittomat eläkerahastojen tyhjentämiset 90-luvulla eivät johtaneet juridisiin toimenpiteisiin vaan muilta taidemuodoilta otettiin rahaa pois. Uusi mediataide runtattiin lattianrakoon opperadiivojen koron alle ja siksi mediataide on niin onnetonta.

Tämä oopperan eliittiasema on automaattisesti pois paljon suomalaisille laajemmasta ja rakkaammasta taidemuodoista, kuten kirjallisuudesta. Kirjalijat saavat suoraan vain noin miljoonan opetusministeriön kautta. Onko ooppera tosiaan 60 kertaa tärkeämpi kuin suomalainen kirjallisuus?
Tilanne on käsittämätön. Suorastaan sadistinen.

Mutta poliitikkojen maailmankuvassa erittäin perusteltu. Ooppera ei taantuneena ja elämälle vieraana fantasiataiteena käsittele poliittisesti uhkaavalla tavalla suomalaista nykyhetken todellisuutta ja yhteiskuntaa kuten kirjallisuus voisi kuvata. Poliitikoille harmitonta taidetta, jonne rahat on parasta dumpata.

Kaikki, mikä epäaktivoi suomalaisia, on poliitikoille mieleen.
Kirjallisuus kaipaisi tukea kipeästi, joka suuntaan, myös viihdekirjallisuus ja jännityskirjallisuus, joka yhteiskuntaluokalle.

Mutta poliitikkomme haluavat ohjata Veikkauksen tuomat rahat  yhdelle pienelle kulttuuri-instituutiolle, oopperalle.

Poliittisesti turvalliseen, mahtipontiseen ja juhlavaan taiteeseen. Ei teatterille, ei tango-musiikille, ei popmusiikille, ei kansainvälisesti toiveikkaalle rock-musiikille, ei uhrautuville ja multilahjakkaille harrastajateattereile, ei uudelle kansanmusiikille, ei uudelle elokuvalle  uusilla periaatteilla. Supermusikaalinen kansa ei pääse kansainvälisille markkinoille koska tukijärjestelmä on tehty vain oopperalle.

Miksi kulttuuripiirit eivät ota tätä epäsuhtaa rahanjakoa poliittiseksi projektiksi?
Tärkeimmille ja elävimmille kulttuurin aloille tulisi suunnata eniten rahaa eikä vain poliitikoiden vip-vieraille ja turisteille tarkoitettuun kapeaan lavasteviihteeseen. Kulttuurimme tarvitsee elvytystä uuden realistisen rahanjaon kautta.

• Luovuus ei synny vain nälästä ja altavastaajan paikasta tässä klaanien maassa. Siksi tasa-arvosta on puhuttu myös aidoilla motiiveilla kulttuurin vapauttamisena ideologisesta kontrollista. On rehellisesti tunnustettava dikotomiat, eri näkemysten lähtökohdat eikä luoda virallista todellisuutta ja moraalisesti jäsennetyä suosikkijärjestelmää  tasa-arvon irvikuvana. Diktatuurit kieltävät aina vastakkaisen ja vastakriittisen kulttuurin äänen vetoamalla moraaliseen artikulaatioon. Jos nainen tai oikeastaan naiseus (vain naisen näkökulmaa korostavat feministimiehet) on ainoa suojeltava sukupuoli, on järjetöntä puhua tasa-painosta tässä rahan kulttuurissa. 

Huorasadun oheislukemistoksi:

Takkirauta: Kympin tytöstä jakkupukujuristiksi

Kirjallisuuden kohtalo

- Kemppinen ja kirjallisuuden tila

Thomas Mann, jonka tuotannon pääosa saatiin jo 50 vuodessa suomennetuksi, on vailla lukijoita. En kuvittele, että kukaan lukisi vapaaehtoisesti Joosef-sarjaa, mutta ei siis edes ”Taikavuori” eikä ”Kuolema Venetsiassa”…

Tämä oli minulle hiukan uutta ja blogiin kirjoittamisen arvoista. Vanhojen kirjojen myynti on tunnetusti siirtynyt valtaosin verkkoon, mutta jäljellä olevat liikkeet ovat samassa kierteessä kuin kustantajat vanhastaan. Kahta – kolmea vuotta vanhemmat kirjat eivät kiinnosta ketään.

http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/on-niilla-kohtalo.html



::

Relanderin iskuryhmä kirkon puolesta

 

• Kirkkomyönteiset vihreät järjestäytyvät
  

 Jukka Relanderia ahdistaa nähtävästi se, kun vihreät ovat ajaneet kirkon eroa valtiosta - mikä olisi vain protestanttisten periaatteiden toteutumista - mutta Relander ja "Armon vihreät" onkin enemmän kallellaan room.kat. kirkon traditionalismiin kuin protestantismiin.

  Huomioikaa tämä.

Kysymys ei ole Pro uskonnonvapaus -liikkeestä vaan katolilaisen valtionkirkkokäsityksen kannattajaporukasta. Relanderin mielestä humanistit yms kohtelevat kirkkoa "jyrkillä linjauksilla" vaikka kirkkohallituksen edustajat ovat itse estäneet vuosisatoja muilta uskontokunnilta samankaltaiset oikeudet valtion suhteen, mm. verotusoikeuden jäseniltään.

Kirkon edustajat, mm. "kirkkoneuvokset" ovat myös estäneet kymmenien yhteisöjä saamaasta uskontoyhteisö-statuksen verohelpotuksineen.

Valtionkirkoilla on lisäksi erityisveropvapauksia mm. piispojen eliittiryhmän elintavan, autojen, kuskien, XXL-kokoisen asunnon, useiden asianajajien ja matkustelun rahoittamiseksi. Kirkon valtapolitiikka ei ole lainkaan ns neutraalia uskonnonvapautta vaan uskontojen eriarvoisuuden kontrolloimista.

Kirkkohallitus ja piispat lobbaavat ahkerasti myös opetushallituksessa minkä takia vanhempiensa kastamat lapset eivät saa itse henkilökohtisesti valita kouluissa järjestetävää ET-opetusta vaan ovat pakotetut kirkkohallituksen avustuksella määriteltyihin uskonnonopetuksen opetussuunnitelmiin.
Eli yksi uskonto määrittää valtion yleisiä opetussuunnitelmia mikä on aika härskiä Italian tyyliin. Lisäksi kirkko on lähettänyt aseistetun papin Afganistaniin ampumaan ihmisiä kovilla muiden suomalaissotilaiden  kanssa.

Aika jyrkkää toimintaa.
Näitä epäkohtia vihreät ovat tähän mennessä koettaneet saada oikaistua.
Itse pidän yhtä kirkon sisäistä vääristymää pahimpana vallankyttönä. Kirkko suojelee vaarallista lahkoa nimeltä vanhoillislestadiolaiset ja siten sallii henkisen ja seksuaalisen väkivallan kirkollisella painoarvollaan. Kirkko rahoittaa myös viidesläisiä homovihan ja nuorten seksuaalisuutta uhkailevia järjestöjä.

Niin, tosiaan, tietysti, sitten vielä kirkon valhe historiallisesta "oikeudesta" ja "luonnonlaista" vihkiä ihmisiä "pyhään" avioliittoon. Ensinnäksin, luterilaisena kukaan ei saisi puua näin tyhmiä sillä Luther järkimiehenä nollasi kirkon hybriksen ja osoitti ihan peruslogiikalla että avioliitto on ihmisten halujen liitto eikä mikään pyhä Jumalan sinetti. Jumla ei vastaa ihmisten avioliittosekoiluista. Ruotsissa vielä 1400-l alussa pappi olisi tapettu jos hän olisi kävellyt sukujen väliseen avioliittojuhlaan. Kirkko kuitenkin ujuttautui yhteisöllisen vallan lähteelle eli julistautui avioliiton omistajaksi.

Paavi ja room.kat. kirkko ovat aina verottanut valtioita ja ruhtinaita kunnes vähitellen n. 160-120 vuotta sitten katolisvaltaisetkin valtiot näkivät protestanttissten kirkkojen jäljiltä, että kirkot voivat olla erillään poliittisesta systeemistä. Vatikaani menetti sananmukaisesti puolet italiasta valtiolle, mitä ilman Italiasta ei olisi tullut millään tavoin itsenäistä valtiota.

Italia ssa katolinen kirkko saa yhä joka vuosi vähintään 10+ miljardin verohelpotukset mm. kiinteistökaupoissa, turismista ja pankkitoiminnassa, siellä vanha liitos on voimissaan kuten Suomessa.
Irlannista tietojen saanti on vieläkin vaikeampaa koska kirkolla on paljon salausoikeuksia tilinpidossa ja bisneksessä mutta pedofliiliskandaali on paljastanut selvästi että kirkolla on ollut huimaa valtaa kyykyttää poliisia ja oikeuslaitosta. Siellä poliitikot alkavat olla aika mittaansa täynnä kirkon pöyhkeilyä lain ulkopuolella. 

Suomen "ev.lut" kirkko on monilta osin jäänyt katoliseksi kirkoksi (uskonpuhdistus ei ollut aito uskonpuhdistus vaan vain kuninkaan nopealla käskyllä tehty toimenkuvan tarkistus ja hopeiden takavarikointi) mm. hyvin hierarkisen rakenteensa (seurakauntalaiset eivät saa itse valita pappejaan) ja mm. katolinen ehtoollisoppi jopa palautettiin täysin katolisen kirkon oppiin Suomen kirkossa viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa piispojen salaisena operaationa.

On hyvin vaarallista yleisessä keskustelussa ja varsinkin puoluepolitiikassa temaattisesti sekoittaa uskonnonvapauden diskurssi  valtionkirkon etuoikeushegemonian puolustamiseen. Relanderin täytyisi ottaa filosofinen puolensa punnitsemaan oman uskonnollisen kaipuunsa valtapoliittisia haihatuksia. Saa olla kirkon jäsen mutta ei itkeä krokotiilinkyyneleitä kirkon etuoikeuksien ja kirkkolain puolesta.
On hyvin sivistymätöntä väittää uskonnonvapautta ajavia (kristittyjäkin) humainisteja ateisteiksi vain sikis, että he haluavat protestanttisen yhteiskuntateorian mukaan kirkon totaalisesti erilleen valtiosta ja politiikan valtarakenteista.
Uskonnonvapauden rajoittamista ei ole se, jos muinaisen kuninkaan ja keisarin kirjoittaman kirkkolain etuoikeudet puretaan valtionkirkoilta (ortodoksit ovat kirkkolaissa ja kirkkoministeri Räsäsen valvoma/puolustama toinen valtionkirkko).


Uskonnonvapaus ei ole valtion sitomista yhden kirkon arvovallan takeeksi, puolustusmuuriksi ja rahakoneeksi.
Sisällissota ja jatkosota osoittivat, kuinka valtionkirkko muuttui hetkessä valtiolle alisteiseksi fasistiseksi saarnakoneistoksi ja militanttikirkoksi, jonka papit mm. alkoivat julkisesti saarnata vain Mooseksen I kirjan kansanmurhakohtauksia sotilaiden verenhimon lisäämiseksi. Uskonnonvapautta armeijassa ei ollut ja sama uskonnollinen väkivalta toistuu kriisitilanteissa, jos sotilaspappien valta-asemaa ei tiedosteta armeijan propagandakoneistossa.
Kaikkien uskontojen tulisi saada samat etuoikeudet kuin ev.lut. kirkon eikä kansanedustajien tulisi enää kuunnella useita kertoja vuodessa piispoja erityisneuvonantajina varsinkaan mm. lasten koulutuspolitiikassa. Piispat eivät ole asiantuntijoita tai tutkijoita vaan valtionkirkon uskonnollisia agitaattoreita.
Kouluissamme ei ole uskonnonvapautta.
Se on räikeä ihmisoikeusrikkomus.
Kirkko esittää olevansa sivistyksen eturintama mutta historian mukaan kirkko on vastustanut aina jokaista lasten koulutusta takaavaa lakiesitystä jotta rikkaat kristityt porvarit eivät menettäisi lapsiorjiaan. Kirkko on kontrolli-ideologiana ollut myös homovastaisen vihapuheen äiti Suomessa.

• "Hiilamo ei usko, että uusi jäsenyhdistys lisäisi ristiriitoja puolueessa.
  
  - En usko, että se lisää jännitteitä. Vihreissä on hyvin pitkä perinne siitä, että keskustelua käydään aina uupumukseen asti. Tämä tuo siihen vain uudenlaisen näkökulman. Tarkoitus on lisätä ymmärtämystä. Esimerkiksi puoluekokouksen kannanotto, jossa hautausmaiden hoito haluttiin pois seurakunnilta, perustui puhtaaseen tietämättömyyteen.

Huh huh.
Hautausmaabisnes kirkon iankaikkinen erityisoikeus?
Vain onnistuneen miekkalähetyksen ansioilla.



II
Hauskaa.

Suvaitsemattomat agitaattorit vetoavat nyt suvaitsemattomuuteen ihan kirkolliskokouksessa:

" Kirkolliskokousedustajia Turussa hämmensi sisäministeri Päivi Räsänen (kd) puhe, jossa hän huomautti uskonnonvapauden toteutumisen olevan myös kirkon sisäisen asian. Räsänen peräänkuulutti myös keskustelua kirkkotilojen käytöstä ja yhdessä kerättyjen varojen oikeudenmukaisesta jaosta.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6583-rasanen-en-puuttunut-kirkon-paatoksentekoon


Vanhoillisten piispojen linjattomuus alkaa olla kohta aika kovalla koetuksella. Onko kirkko moderni vai ei? Salliiko kirkko rasistisen ja laittoman homofobian valtion virkamiesten instituutiossa? (Papit ovat vielä virkamiehiä)

Huom.
Räsänen on viralliselta titteliltään myös kirkkoministeri mutta ihmeesti Kotimaa on tiputtanut nyt Räsäsen kohdalla tämän nimekkeen pois.

Warm Autumn Photography 2011 Finland

Warm Autumn Photography 2011 Finland

http://www.flickr.com/photos/arhii/sets/72157628069234240/show/

Syksy Valokuvia

Kuvagalleria Valokuvaus Valokuvaaja Arhi Kuittinen

Kun mieli erkaantuu tajunnasta - Lukas Moodysson, Nevanlinna ja Relander

 Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander jatkavat taas Radio Helsingissä omituisia käsityksiään kristinuskon kulttuurieroista romanttisen katolilaisen itsekontrollihegemonian varjoassa.

Heidän mukaansa luterilainen krapula on nimenomaan tunnontuskaisen itsesäälinen krapula päinvastoin kuin katolilainen krapula - N&R mukaan.

Aivan nurinniskainen käsitys todellisista kulttuuripainotuksista.
 
Ovatko N&R koskaan tavanneet aitoa katolilaista, joka pyytää papilta hyvitystekoja sen sijaan että pyytäisivät tekojensa uhrilta anteeksi?

Näkisin näin

:: Protestanttinen krapula on tilaisuus/asenne elevoitua ruumiillisesta ilosta ikuisten totuuksien ja oman elämänsä etäännyttämiseen introspektiossa elämänilmiöiden suhteellisiin sfääreihin. Katoliliaiset juoksevat moraalisessa krapulassakin narsistisesti papin luo tunnustamaan mitättömät tapasyntinsä toistaakseen ne resetoinnin jälkeen - nähden itse itsensä kaiken Jumalan runnovan huomion keskuksena. Protestanttisuus on suhteellisuudentajussa ja syy-seuraamusten aivan erilaisessa havainnoinnissa.

Kuuntele Radio Helsinki netissä:
http://www.radiohelsinki.fi/

#Kulttuuri #Uskonto #Sivistys #Sosiologia #Radio #Keskustelu #Filosofia #Kirkko #Audio  #Helsinki



 II

Helsingissä vieraili pohjoismaisen elokuvan elvyttäjä ja hulivili.

Hän poikkeaa uljaista suomalaisista verbaalitaiteilijoista rehellisellä heittäytymisällä: aloittaessaan kirjoittamisen, hän ei tiedä tuleeko tekstistä käsikirjoitus, runo vai kirja. 

" Lukas Moodyssonin vahvasti omaelämäkerrallinen romaani kertoo

kirjailijasta ja elokuvaohjaajasta, jonka elämän isän yhtäkkinen

kuolema suistaa raiteiltaan. Suru, menneisyyden pettymykset ja muistot alkoholisoituneen isän julmuudesta vyöryvät päälle kuin tulva. Isän aika on kuvaus kaiken nielaisevasta surusta.

Se on myös kirja nykymaailmasta, Malmöön, Bangkokiin, Berliiniin ja Bonniin sijoittuva maaninen matkakertomus, jossa itsensä marttyyriksi nimittänyt päähenkilö pakenee ihmisyyden absurdeihin ja groteskeihin syövereihin. Miten kukaan voi löytää itsensä maailmassa, jossa ihmisiä myydään kuin broilereita?

https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10001&storeId=10052&productId=9392962&langId=-11&contractId=